Johannes Collan

Muistiinpanoja piirilääkäri Johannes Collanin elämästä 1841-1891 

 Anni Collan

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Johannes Collan syntyi Kangasniemellä 8.6.1841. Hänen isänsä oli Zahris Collan, Sulkavan nimismies, Linkolan talon isäntä ja 11 lapsen isä. Johannes oli näistä toiseksi vanhin.  Hän tuli ylioppilaaksi 24.9.1858, Fys.mat. kandidaatiksi 10.3.1862, Lääketieteen kandidaatiksi 27.5.1864, Lääketieteen lisensiaatiksi 14.3.1868 ja Lääketieteen tohtoriksi 30.5.1868. Hänen väitöskirjansa julkaistiin 1866 ja sen aiheena oli ”Om inflammation”. Hänet nimitettiin Fiskarsin tehtaan lääkäriksi 31.8.1868. Hän oli ensimmäisiä tehtaan lääkäreitä Suomessa.

 

31.3.1868 hän meni naimisiin Carl Adolf Paqvalinin ja Agatha Ilvanin 22.6.1847 syntyneen tyttären Selma Sofia Paqvalinin kanssa, mutta tämä kuoli jo 21-vuotiaana 4.9.1868 Fiskarsissa ja haudattiin Pohjan (-Pojo-) hautausmaahan. (Olivatko nämä tutustuneet toisiinsa mahdollisesti siten, että Joh. Collan oli ehkä ollut jonkin aikaa lääkärin sijaisena Raumalla, josta Selma Paqvalin oli kotoisin). Johannes Collan nimitettiin Rauman kaupungin lääkäriksi 1.3.1970, Rauman maistraatti valitsi hänet kokouksessaan 8.12.1869.

 

Muutettuaan Raumalle Johannes Collan meni 17.11.1870 naimisiin Selma Paqvalinin sisarpuolen Anna Charlotta Sallménin kanssa, joka oli syntynyt Raumalla 22.5.1853. Tästä avioliitosta syntyivät seuraavat lapset: 1871 kuolleena syntynyt tytär, 1.10.1872 Paul Zacharias, 1874 Karl Johan (kuoli nuorena ja on haudattu Rauman hautausmaahan), 13.1.1876 Anni (Anna) Sofia, 22.7.1881 Karl Johan Mikael, 27.6.1887 Yrjö Vilho Rafael.

 

Johannes Collanin yhteiskunnallisista toiminnoista Raumalla mainittakoon seuraavat:

 

• 1875 hän yhdessä Emmi Ljungbergin, Augusta Hellsténin ja Axel Granströmin kanssa perusti Rauman lukuyhdistyksen.

• Kun Raumalle valittiin ensimmäinen kaupungin valtuusto (vaali tapahtui Rauman maistraatin istunnossa 10.12.1875), niin oli yhtenä valituista valtuustomiehistä kaupungin lääkäri Collan ja valtuuston ensimmäisessä kokouksessa 3.1.1976 hänet valittiin valtuuston varapuheenjohtajaksi. 2.2.1876 pidetyssä kokouksessa valtuustomiehet valitsivat Collanin valmistusvaliokuntaan.

• 8.3.1876 valiokunta, johon myöskin Collan kuului, esitti valtuustomiehille, että kaupungille aikaansaataisiin asemakaava.

• 12.4.1876 pidetyssä valtuuston kokouksessa esitti Collan, että kylpyhuoneen saunottajille myönnettäisiin oikeus myydä kylpyvieraille olutta, mikä hyväksyttiin.

• 2.8.1876 valittiin Collan kaupungin kouluneuvostoon.

• 5.4.1877 esitti Collan, että kauppatorin varrella sijaitsevaan ruumishuoneeseen ei saisi tuoda eikä siellä säilyttää ruumiita, jotka varsinkin kesäiseen aikaan levittävät löyhkää ja tauteja, vaan että ruumishuone rakennettaisiin sopivampaan paikkaan, johon ehdotukseen valtuustomiehet yhtyivät.

• V. 1878 Collan oli yhä valtuustomiehenä, mutta ei kuulunut valmistusvaliokuntaan.

• v.1879 Collan oli valtuustomiesten puheenjohtaja.

• 10.7.1879 Collan valittiin kouluvaliokuntaan.

• Vuonna 1879 pidettiin Collanin toimesta arpajaiset Rauman sairaalaa varten. Arpajaiset tuottivat 910 mk:aa.

• 1880 Collanin sijaan valtuustomieheksi tuli tullinhoitaja Johansson.

 

Johannes Collan oli kaunis mies. Hänellä oli musta kihara tukka ja säännölliset kasvonpiirteet ja hänen lapsensa saivat usein kuulla arvostelun: ”Er far är så vacker, ingen av Er barn liknar honom”. - Hänellä oli tapana ratsastaa Raumalla Filippa-nimisellä hevosellaan ja kaikki ihailivat tuota kaunista, vähän äksyä paria.

​

Johannes Collanin Anni- tyttären pari muistoa Rauman ajalta: On kerrottu, että kun tytär muutaman kuukauden vanhana sairasti pahaa keuhkokuumetta, niin hänet sijoitettiin jonkinlaiseen höyrykaappiin ja hoidettiin siinä sen ajan etevimpien ohjeiden mukaan. Tuollainen hoitotapa oli jotain aivan erikoista siihen aikaan.

 

Eräänä iltana tytär makasi vuoteessaan sänkykamarissa ja viereisessä ruokasalissa Collan luki ääneen puolisolleen. Yhtäkkiä mörkö nousi pimeässä tyttären sänkyä vastaan. Tyttö säikähti kovasti ja rupesi huutamaan. Silloin hän kuuli vanhempiensa keskustelevan. Collan sanoi: ”Minä menen katsomaan mikä lapselle tuli”. Puoliso vastasi: ”Älä mene, lapsen täytyy oppia itseään hillitsemään”. Collan tuli kuitenkin lapsen luokse häntä tyynnyttämään ja mörkökin oli hävinnyt. Paljon myöhemmin lapsi ymmärsi, että tuo mörkö oli kissa, joka pimeässä nousi vuodetta vastaan.

 

Vielä eräs muistelo kodista Raumalta. Vanhin poika ja tytär kantoivat viltiltä alas pienen lasten tuolin. Poika meni sitä hakemaan tytön katsellessa lattialla seisten tuota toimitusta. Vintille menoportaat olivat ilman minkäänlaista suojaa sivultapäin ja portailla säilytettiin maitoa avovadeissa. Vintiltä laskeutuessaan poika astui yhteen maitovatiin ja katsellessaan sitten kermaista jalkaansa hän tokaisi, että siitä kyllä seuraisi selkäsauna. Selkäsaunat antoi äiti mutta taisipa se sillä kertaa jäädä saamatta.

 

Johannmes Collan määrättiin 25.11.1879 Pielisjärven piirin piirilääkäriksi asuntopaikkana Nurmeksen kylä. Pielisjärven piiri oli laaja piiri eikä siellä ollut sairaalaa lähempänä kuin 16 peninkulman päässä Joensuussa ja 12 peninkulman päässä Kuopiossa. Rautatietä ei silloin vielä ollut Joensuun ja Nurmeksen välillä. Usein sattui, että piirilääkärin tultua hevosella kotiin 4 peninkulman sairasmatkalta häntä odotti uu8si hevonen, jonka oli määrä kuljettaa lääkäri monen peninkulman matkalle toisen sairaan luokse. Collanin tärkeä toimenpide oli saada sairaala Nurmekseen. Se onnistuikin lopulta, koska hänen virkatiedoissaan sanotaan, että hän vv. 1889-1891 toimi tuon sairaalan lääkärinä. Sairaala sijoitettiin Nurmeksen kauppalaan noin kilometrin päähän Nurmeksen kylästä.

 

Johannes Collan oli myöskin Juukaan sijoitetun reservikomppanian lääkäri ja sinne hän matkusti kesällä kerran viikossa. Tavallisesti hän silloin ajoi toisella kädellään hevosta, toisessa kädessä oli lääketieteellinen aikakauslehti, jota hän samalla luki. Jonkun kerran hän otti tyttärensä mukaan Juukaan ajurikseen, jotta hän itse saisi rauhassa lukea lehteään.

 

Collanin päivät olivat hyvin työntäyteiset. Hän nousi ylös klo 5 ja hevosellaan ajaen hän oli sairaalassa jo siinä klo 6 aikaan. Aamupäivällä oli potilaiden vastaanotto ja illalla luettiin ääneen puolisolle niihin aikoihin ilmestynyttä uutta suomalaista kaunokirjallisuutta: Juhani Ahoa, P. Päivärintaa, M. Canthia y.m. Väliajoilla Collan suomensi terveysopillista kirjallisuutta: Vuonna 1883 ilmestyi hänen suomentamansa A.E. Goldkuhlin Yleinen terveys- ja sairaanhoidon oppi ja vuosina 1885 ja 1886 ilmestyi Friedrich Erismannin Terveyshoito-oppi sivistyneille kaikissa kansanluokissa, kaksi osaa. Sen lisäksi hän kirjoitti Terveydenhoitolehteen ja Duodecim- lehteen ja v. 1881 hänet valittiin Duodecim-seuran kirjeenvaihtajajäseneksi.

 

Ulkomaiseen kirjallisuuteen tutustumalla hän sai aiheen kokeilla oman aikakautensa uusia hoitotapoja, joista mainittakoon tässä muutamia: Reumaattinen ruumiinosa haudottiin ja hierottiin määrätynlaisella savella. suosammalkylpyjen käyttö, rautapitoisen lähdeveden juominen - hänen käyttämäänsä lähdevettä on myöhemmin tutkittu ja myyty potilaille, Örtel-hoitotavan käyttäminen, heikkoja keuhkoja vahvistettiin lisäämällä hengitystä yhä rasittavammilla vuorille nousuilla. Hänen heiveröinen tyttärensä sai usein olla noiden hoitotapojen kokeilujen kohde. Tyttären mieleen muistuu sellainenkin tapaus, että kun Collan vei tyttärensä Kuopion tyttökouluun ja kun hän siellä esitti johtajattarelle arvostelun koulussa olevien pulpettien sopimattomuudesta, niin johtajatar loi tuohon mieheen niin ylhäisen katseen, ettei tytär voinut sitä koskaan unohtaa.

 

Johannes Collanin aikana oli hypnotisoiminenkin uutuus ja joskus hän sitäkin harrasti. Nurmeksessa oli valtiopäivämies Heikura, joka joskus oli kohdellut Collania vähemmän asiallisesti. Hän sairastui ja pelkäsi kovasti kutsua lääkäriä luokseen. ”Tohtori voi vaikka tappaa minut”, hän kuului sanoneen. Tohtori tuli ja kuuli Heikuran kärsivän unettomuudesta, istuutui potilaan vuoteen viereen ja nukutti hänet puhellaan ja katseellaan.

 

Kun tytär vuoden 1891 joululomalla saapui kotiinsa, niin hänen isänsä ei voinut enää puhua, mutta silmillään hän kiehtoi tyttärensä luokseen ja syleili siinä hyvästiksi lastaan. Hän kuoli sitten seuraavana päivänä.

 

Sitten pieni kasku siitä, miten arvossapidetty paikkakunnan lääkäri oli. Hänen tyttärensä tuli eräänä iltana yksin kotiin kylätietä pitkin. Silloin keskikylällä suuri poika asettui hänen eteensä, nosti nyrkkinsä päänsä yläpuolelle ja sanoi: ”Lyönkö minä?”. Pikkuista tytärtä pelotti hirveästi, mutta vastauksena oli: ”Lyö vain, mutta minä sanon tohtorille”. Ei poika lyönytkään, tahtoi kai säilyttää itselleen tohtorin myöntyväisyyden auttaa häntä jos milloin tarvittaisiin.

 

Vielä eräs muistelo Nurmeksesta. Eräänä päivänä salama iski Nurmeksen kirkon palamaan. Collanin talo oli lähinnä kirkkoa ja hän itse käynnillä kauppalassa olevassa sairaalassa. Tytär nousi silloin katolle, jota hän kasteli Juho-rengin kantamalla vedellä. Juho oli vanha ja jäykkä, eikä hän tahtonut katolle nousta. Kun Collan tuli kotiin, niin hän kapusi katon reunalle ja komensi tytärtään sieltä alas. Tyttären kysyessä: ”Minkä tähden?”, tuli vastaukseksi: ”Sinähän putoat alas sieltä”. ”Enhän ole pudonnut”, vastasi tytär ja jatkoi katon kastelemista ja niin tohtorin talo säilyi palamatta, vaikka sen kolmelta puolelta paloi taloja. Palon jälkeen tytärtä kovin pelotti, kun piti mennä hakemaan katolle jäänyttä kastelukannua. Lieneekö ollut Collanin ansiota, että kun myöhemmin läänin maaherra tuli katsomaan tuhoutunutta kylää, joka sen jälkeen kantaa nimeä Porokylä, piti maaherra hienon puheen sille tytölle, joka pelasti kotinsa palamasta.

 

Johannes Collan ei koskaan tavannut ainakaan toisten nähden osoittaa hellyyttään vaimoaan tai lapsiaan kohtaan. Siksi hänen tyttärensä suuresti kummasteli, kun näki hänen kerran osoittavan hellyyttään aivan tuntemattomalle miehelle. Kerran hevonen pysähtyi tohtorilan portin eteen Nurmeksessa ja rattailta hyppäsi pitkä partaniekka mies, joka juoksi Collanin luokse ja he siinä syleilivät ja oikein suutelivat toisiaan. Tuo oli tyttärestä hyvin kummallista, kunnes Johannes Collan sanoi: ”Tuo vieras on minun rakas veljeni Julius”.

 

 Collan antoi puolisonsa kasvattaa ja määrätä lasten suhteen, kun hän itse piirilääkärinä oli paljon matkoilla ja sairaiden luona. Joskus tytärtäkin kummastutti se, että isä ei tohtinut tehdä paljoakaan lastensa puolesta ennen kuin oli pyytänyt siihen lupaa puolisoltaan. Niinpä kerran tytär tapasi isänsä noin kilometrin päässä kodistaan ja pyysi häneltä 20 penniä, voidakseen sillä ostaa pieniä sokerileipiä. Isä vastasi: ” että pitäisi äidiltä ensi kysyä lupaa niiden ostamiseen”. Tyttären mielestä oli kummallista, ettei tohtinut sen verran tehdä ilman äidin lupaa, semminkin kun oli sillä kertaa niin pitkä matka äidin luokse.

 

Collan ja hänen puolisonsa viihtyivät hyvin Nurmeksessa, mutta Collan kai tiesi, että hänen elinpäivänsä olivat luetut ja siksi hän tahtoi muuttaa Uudenkaupungin piiriin, jotta hänen puolisonsa hänen kuoltuaan olisi lähempänä omaisiaan, jotka asuivat Euran pitäjän Kiukaisten kappelissa Uudenkaupungin ja Rauman välimailla.

 

Collan siirtyi sitten toukokuussa 1891 Uuteenkaupunkiin, jonne hänen puolisonsa vähän myöhemmin saapui kodin tavaroiden kanssa. Siellä Johannes Collan kuoli jouluiltana 1891, ja hänen puolisonsa Anna Charlotta muutti keväällä 1892 ensin Kiukaisten Vaaniin kartanoon ja sitten syksyllä hän perusti koulukodin lapsilleen Helsinkiin asuen aina kesällä Vaaniissa.

 

Mainittakoon tässä vielä eräs pieni muistelo:

 

Johannes Collanin vanhin poika ja Anni- tytär olivat olleet tappelussa keskenään ja tytär oli purrut veljeään käsivarteen. Kun äiti tällä kertaa ei tiennyt, mikä olisi sopivin rangaistus pahankuriselle tytölle, niin hän asetti tyttärensä istumaan isän vastaanottohuoneeseen odottamaan tohtorin kotiin tuloa ja tohtorin hänelle määräämää rangaistusta. Tytär istui siinä hyvin tuskastuneena odottaen, että aukaisisiko isä hänen housunsa ja antaisi hänelle oikein ”riisiä”. Tuo odotus oli kyllä vaikein rangaistus, joka hänelle oli voitu keksiä. Collanin kotiin tultua hän kysyi, mitä tytär oli tehnyt ja kun tytär oli tunnustanut tekosensa, niin käski isä hänen poistua, eikä hän saanutkaan selkäänsä. Mutta tuo selkäsaunan odotus oli vaikeimpia rangaistuksia, joka hänelle oli voitu keksiä.

 

——-

 

Duodecim-lehden kahdeksannessa vuosikerrassa vuoden 1892 tammikuun numerossa on seuraava muistokirjoitus Joh. Collanin kuoleman johdosta.

 

Odottamattoman surusanoman saimme jouluksi. - Jouluaattopäivänä kuoli nimittäin piirilääkäri Uudenkaupungin piirissä Lääket. ja kirurg. tohtori Johannes Collan. Surusanoma oli sitä odottamattomampi kun Collan vielä oli parhaassa iässään. nimittäin vasta 51 vuoden vanha. Duodecim-seura menetti hänessä yhden innokkaimpia työmiehiään, joka oli ensimmäisiä kirjeenvaihtajajäseniä, mutta ennen kaikkea koskee tappio Duodecim- seuran toimittamia aikakauskirjoja, joita hän tehokkaasti työtään ja vaivojaan säästämättä on kannattanut.

 

Johannes Collan syntyi Läsäkosken sahalla Kangasniemen pitäjässä kesäkuun 8. päivänä 1941. Hänen vanhempansa olivat: Henkikirjoittaja Zachris Collan ja Anna Loviisa Davidsson. Läpikäytyään Savonlinnan ja Kuopion kymnaasin tuli hän ylioppilaaksi 24.9.1858. Fys.mat.kandidaatiksi 10.3.1862. Lääket. kandidaatiksi 27.5.1864 ja Lääket. lisensiaatiksi 14.3.1868. Lääket. ja kirurg. tohtoriksi 30.5.1868. Samana vuonna 31.8. tuli hän lääkäriksi Fiskars´in tehtaalle; pari vuotta myöhemmin elikkä 1.3.1870 kaupungin lääkäriksi Raumalle. Sittemmin tuli hän piirilääkäriksi Pielisjärven piiriin 25.11.1879, täältä siirrettiin hänet piirilääkäriksi Uudenkaupungin piiriin viime keväänä. Mainittua virkaa hän alkoi hoitaa viime syksynä, mutta ei ennättänyt olla tässä toimessa enemmän kuin muutamia kuukausia, ennenkuin tuoni hänet korjasi kuten jo mainittiin jouluaattopäivänä.

 

Vuosina 1869 - 70 teki hän laveampia matkustuksia ulkomailla Itävallassa (Wien) Böhmissä (Prag, Karlsbad), iItaliassa, Ranskassa, Pohjois-Saksassa sekä 1885 Ruotsissa.

 

Naimisiin hän meni ensi kerran 1868 Selma Sofia Paqvalin´in kanssa, sekä toistamiseen 1870 Anna Charlotta Sallmén´in kanssa. Hänen kirjallisista toimistaan mainittakoon: Om Inflammation (väitöskirja) 1866 -  Perforierande Bauchwunde mit Prolaps des Processus vermiformis (N:o 28 Centralbl. f. Chirurg 1879 - Ett nytt fall av framfallen processus vermiformis intestini coevi (Nordisk med. archiv 1884 XXI,13) sekä lyhyempiä kirjoituksia Finska Läkaresällskapets handlingarissa ynnä hänen lukuisat kirjoituksensa Duodecim´issä ja Terveydenhoitolehdessä. Viime aikoina hän alkoikin mitä lämpimämmin suosia terveydenhoidon oppia ja koetti voimiensa mukaan levittää sen periaatetta kansaamme. Siinä tarkoituksessa hän suomensi Goldkuhlin Hälso- och sjukvårdslära 1883 ja niinikään 1885 Erismannin Gesundheitslehre für Gebildete aller Stände.

 

Duodecim-lehteen Collan kirjoitti seuraavat kirjoitukset:

 

Ensimmäinen vuosikerta ilmestyi v. 1885. Sen ensimmäisessä numerossa oli Collan´in kirjoitus. - Yleisiä mietteitä suomenkielen käyttämisestä lääketieteellisissä kirjoituksissa. Siv. 5-9

N:o 6 ja 7. Collan: -Yleisen parannusopin tutkiminen aasialaisen koleran estämiseksi määrättävien sääntöjen johdosta, tohtori Duponé lta (Pau´ista). Siv. 73-76 ja 98-102.

1886, N:o 2. Collan: Tietoja kulkutaudeista Suomessa (15 päivään helmikuuta, lääkärien ilmoitusten mukaan). Pilkkukuumeesta (Typh. petechialis) Pielisjärven piirissä. Siv. 30-32.

N:o 8-9 on K.R:n (Konrad Relanderin) suositteleva kirjoitus Collanin suomentamasta Friedrich Erismannin Terveydenhoito-opista. Siv. 211.

1887, N:o 2. Collanin kirjoitus Naftaliinista. Siv. 21-28.

N:o 3. Collanin kirjoitus Tippurin parantaminen ruiskuttamalla natriumbikarbonaatti-liuosta virtsaputkeen, tohtori A. Castellanilta. Kertonut J.C.

N:o 10 Collan: Lääkärien suomalaisista virkakirjoituksista. Siv. 157-160

N:o 10 on Vilho S:n tiuha arvostelu Fr. Erismannin kirjan suomennoksesta. Siv. 168-175.

1888, N:o 2 Collan: Antipyriinistä lapsivuodekuumeessa. Siv. 28-33.

N:o 5: Colllan: Pari muistutusta armolliseen asetukseen myrkkykaupasta sekä siitä, mitä muuten myrkyllisistä aineista ja tavaroista on noudatettava, 15 päivältä helmikuuta 1888. Siv. 95-99.

N:o 6.Collan: Tohtori G. Guelpa´n hoitotapa kurkkumätää vastaan. Siv. 118-122

N:o 7-8: Collan: Neutraalisen kiniini-kloorihydraatin ihon alaisesta ruiskutuksesta. Siv. 140-150

N:o 9. Collan: Missä ovat tehokkaimmat syyt tarttumatautien suureen levinneisyyteen Suomessa ja millä tapaa saadaan nämä syyt poistetuiksi tai ainakin rajoitetuiksi? Siv. 161-166.

N:o 12 on F.J.P:n arvostelu Goldkuhlin kirjan toisesta parannetusta painoksesta 1888. Siv. 236-238.

1889. N:o 6: Collan: Eräästä maalaiskuntain ja niitten kätilöitten välisistä suhteista. Siv. 119-123.

N:o 10 Suomen Lääkäriseuran 12 yleisessä kokouksessa luettiin Collanin referaatin ponnet, kun hän ei ollut itse saapuvilla. Referaatti on painettu Finska Läkarsällskapets handlingar.

1889. N:o 11 Collan: Nurmeksen kauppalaan perustettu yleinen sairashuone. Siv. 219-227.

N:o 12 Collan: Piirilääkäreistä ja hautausmaista. Siv 248-250.

1890. N:o 2-3: Collan: Sulfonaalista. Siv. 34-41.

N:o 6. Collan: Rokotuksesta Rautavaaran kunnassa ja sitä seuraavista rettelöistä. Siv. 81-86.

N:o 10. Collan: Miten on lääkäri palkittava, kun hän keinokaluilla toimittaa synnytyksen, eikä lapsensynnyttäjä kykene häntä palkitsemaan, ja millä tavalla saattaa lääkäri hankkia tuommoisessa synnytyksessä tarpeellisia lääkkeitä? Siv. 159-162.

1891. N:o 6: Collan: Cortex condurango. Siv. 95-99  ja N:o 7-8, siv. 112-116.

N:o 11-12: Collan: Missä on paras ja kenties ainoa tehokas keino vähitellen totuttaa kansamme jokapäiväisessä elämässä noudattamaan terveysopin käytännöllisiä määräyksiä? Siv. 208-212.

 

Duodecim-lehdessä oli vielä seuraavia tietoja:

 

1891. N:o 2. Päivän uutisia:

Ehdolle Uudenkaupungin piirilääkärin virkaan on asetettu: 1) tri J. Collan puoltosanalla, 2) lääket. lisens. A. Saxbäck ja 3) lääket. lisens. F.M.Backmansson.

N:o 6. Siv. 102. Senaatti on nimittänyt ja siirtänyt Pielisjärven piirilääkärin, lääket. ja kirurg. tohtorin J. Collanin Uudenkaupungin piirin piirilääkäriksi.

Siv. 306 mainitaan, että J. Collan on lahjoittanut jotain Duodecim-seuran kirjastoon.

Siv. 314 Mainitaan, että Duodecim-seuran vuosikokoukseen oli Joh. Collan lähettänyt Uudestakaupungista seuraavan sähkeen. ”Lausun hartaimmat toiveeni Duodecim-seuran jalojen pyrintöjen toteuttamiseen. Jumala suokoon niille menestystä!”

1892, N:o 5: siv. 116 on luettavissa, että Jämsän piirin piirilääkäri L.L.Hedlund on siirretty Uudenkaupungin piiriin.

 

Suomen Terveydenhoitolehden 1889, ensimmäinen vuosikerta, Johannes Collan kirjoitti:

N:o 2: Ihmisruumiin lämmöstä ja vaatetuksesta. Siv. 19-21 ja N:o 3: Siv. 35-39.

N:o 4, Pienten lasten ruokkimisesta Pohjois- Karjalassa. Siv. 49-54.

1890, N:o 1: Mietteitä horkasta. Siv 3-6.

N:o 3: Pienten lasten ruokkimisesta keinotekoisella ravinnolla. Siv. 35-41.

N:o 5: Mistä syntyvät ruumiinviat koululapsiin ja voimmeko estää niitä syntymästä? Siv. 65-71.

N:o 5: Mikä on paras keino saattaa ihmisten jäljet vahingoittumattomiksi? Siv. 75-76.

N:o 7: Muuan sana keuhkotaudista. Siv. 97-101.

N:o 8: Syyhystä ja sen hoidosta. Siv. 119-122.

1891. N:o 1. Vedestä tosiolojen valossa. Siv. 4-6.

N:o 2 Älä syljeksi lattialle. Siv. 19-22-

N:o 5:Muutos asevelvollisen ruokajärjestyksessä ja neuvoja vatsan vaivojen lieventämiseksi. Siv. 67-70.

N:o 7: Työttömyyden ja laiskuuden synnyttämät taudit. Siv. 99-103.

N:o 8; Miten on kansallemme annettava ruuanvalmistuksen opetusta? Siv. 121.

 

1892, Joh. Collanin kuolemasta on siv. 13:

Lyhyt on Duodecimin vaikutusaika vielä ollut, eivätkä sen työvoimat suinkaan ole olleet runsaat. Sitä katkerammalta tuntuu, kun kuolema, inhimillisesti laskien, ennen aikojaan äkkiarvaamatta tempaa piiristämme miehen, joka aina oli valmis työhön kansan valistamiseksi. Hänen kynästään on lähtenyt monta Terveydenhoitolehdessäkin ollutta kirjoitusta, jotka selvästi näyttävät, mitä sekä Suomen kansa että hänen työtoverinsa ovat kadottaneet. Vaikka jo vanhempi lääkäri, hän ei kammoksunut astua terveydenhoitoaatteen kehittäjien eturiviin maassamme, tutustua alaan, joka hänen opintoaikanaan vielä oli miltei tuntematon. Jo tällä alalla hän teki työtä enemmän kuin useimmat muut lääkärit maassamme, joille hänen työintonsa olkoon esimerkiksi ja kehoitukseksi. Kepeät mullat hänen haudallensa!

 

Suomen Terveydenhoitolehden ensimmäisessä numerossa v. 1889 oli tohtori Konrad Relanderin kehoitus tutustua Goldkuhlin Yleiseen terveys- ja sairashoidon oppikirjaan. Tuloksena tästä kehoituksesta oli että ruvettiin pitämään terveysopillisia esitelmiä Goldkuhlin kirjaan nojautuen. Sellaisia pitivät kansakoulun opettajat Huttunen Pyhäjärvellä (Oulun läänissä), kauppapalvelija Iltanen Orivedellä, kiertävät kansaskoulunopettajat Antti Tokkola Filppula koululla lähellä Kymin asemaa ja K.P.Lindqvist Kotkan työväen yhdistyksen kokouksissa ja iltamissa., neiti O Ohlqvist Oulussa, tohtori  W. Stark Jyväskylässä ja kiertävä kansakoulunopettaja W. Vuorinen Hollolassa.

 

Tähän asti Anni Collanin tekstiä.

 

——————-

 

3.1.2025 Lisäys Antti Linkola

 

Käsin kirjoitettuna leikkeessä Terveydenhoitolehden 1892 ensimmäisestä numerosta, jossa on Johan Collanin kuolinkirjoitus:

 

Joh Collan oli Wienissä kesällä 186.. ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen. Hän kävi Helsingborgin kylpylässä 1886-1890 välillä hoitamassa reumatismiaan. Liikkui silloin kainalosauvoilla.

 

Uudenkaupungin seurakunnalta sain valokopion kuolinsyystä: Kron. Njurinflam. eli krooninen munuaistulehdus. Mistään ei käy ilmi, että JC:lle olisi suoritettu ruumiiinavaus, joten kirjoittajalla piti olla varma tieto näinkin vakavasta sairaudesta, joka taasen ei näyttänyt olleen Duodecim-seuran kollegoilla tiedossa. Anni Collanin arvelu siitä, että isänsä aavisti päiviensä päättyvän kohtaisen pian ja siksi hänen hakeneen virkaa Uudessakaupungista, viittaa siihen, että jotain oli perheessä tiedossa. Maininta kainalosauvoista ja reumatismista on ainoa, jonka olen löytänyt. Parantavan veden ääreen Helsingborgin Ramlösa-lähteille hakeutuminen sopii JC:n ajatteluun vesien parantavista voimista. JC oli siis viimeiset elinvuotensa kliinisesti selvästi sairas, kainalosauvoja ei turhaan kuljetella mukana. Siitä huolimatta hän oli erittäin aktiivinen ja idearikas kirjoittaja. Tiedetään, että krooniseen virtsamyrkytykseen liittyy myös elimistön omien rauhoittavien hormonien, endorfiinien,  kertyminen vereen. Ja jos munuaisten vajaatoiminnan muut lisäsairaudet kuten pahaa kutinaa aiheuttava lisäkilpirauhasen liikatoiminta pysyvät kurissa, ei loppu välttämättä ole tuskallinen.