SUKUTARINOITA

​

 

Timo  Linkola (2014):  Zachris Collan, hänen jälkeläisensä ja Linkola Sulkavalla 

​

 

Sukukokouksessa Sulkavalla 2014 oli ajankohtaista muistella

Zachris Collania, yhtä Collan-Kollanus suvun merkkihenkilöistä

ja laajan jälkeläisjoukon kantaisää. Hän syntyi 2.1.1814

Leppävirroilla. Vuonna 2014 vietimme hänen syntymänsä 200-

vuotisjuhlaa. Seuraavassa yhdistelen tietoja hänen elämästään,

elämästä hänen aikanaan rakennuttamassaan Linkolan talossa,

savolaisittain "hovissa" ja hänen jälkeläisistään uusimman

sukututkimustiedon valossa. Collan - suvun vaiheita

monistejulkaisu kertoo paljon tätä esitystä tarkemmin

Zachriksen vaiheista, Linkolan elämästä ja talon lasten

elämänkerroista.

 

Zachriksen isä oli Erik Samuel Collan, Claudius Collanuksen

neljännen polven jälkeläinen. Tämä Erik Samuel oli mukana

Ruotsinsalmen meritaistelussa 1790 fregatti Sällan Värren

kirjurina, toimi mm. Rantasalmen nimismiehenä ja Ala-Savon

kruununvoutina. Hänet määrättiin Suomen sodan jälkeen pian

uuden Venäjän vallan alettua Varkauteen kruununmakasiinin

eli vilja- ja heinävaraston hoitajaksi. Perhe asui tällöin

Leppävirralla Varkauden kylässä. Varasto oli sodan kuluessa

poltettu ja siitä pääosa oli keisarillisten joukkojen hallussa.

Vuoden 1812 tarkastuksessa ilmeni, että varaston sisältö ei

pitänyt yhtä lääninhallitukselle toimitetun kirjanpidon kanssa, ja Erik Samuel Collan passitettiin kohta seitsemännen lapsensa Zachriksen syntymän jälkeen Vaasan vankilaan ja tuomittiin elinkautiseen pakkotyöhön Suomenlinnaan. Perheen omaisuus myytiin pakkohuutokaupalla. Erikin veli Iisalmen rovasti Per Johan Collan auttoi perhettä, ja monien armonanomusten jälkeen Erik Samuel Collan vapautettiin murtuneena miehenä köyhyyteen.

 

Zachris Collan sai isänsä veljen rovasti Pehr Johan Collanin tukemana yksityisopetusta Iisalmessa, pääsi 13 vuotiaana maanmittausoppilaaksi Viipurin suunnalle, 19-vuotiaana henkikirjoittajaksi Rautalammille ja 20-vuotiaana Pieksämäelle vt. nimismieheksi. Näin nopea urakehitys ilman mainittavia opintoja osoittaa, että nuorella miehellä ilmeisesti oli kykyjä, ja niille uusi keisarille uskollinen suomalaishallinto tarjosi mahdollisuuksia. Ura jatkui Juvan henkikirjoittajana 1837.

 

25-vuotias verokirjuri löysi Juvan Montolan kylän Pölkön talosta 24-vuotiaan tyttären Anna Lovisa Davidssonin, ja häät pidettiin 1839. Häälahjaksi maaherra nimitti Zachriksen toimitusvoudiksi. Anna Lovisa oli Pieksämäen entisen toimitusvoudin David Davidssonin tytär. Kookas ja vahva isä oli jo kauan ollut haudassa nuorta paria vihittäessä. Davidsson oli löydetty uuden vuoden yönä 1822 murhattuna oman kotitalonsa kaivosta. Hän itse oli varsin väkivaltainen ja murhan tapahtuessa viinan villitsemä. Kyläläisiä kuulusteltaessa kukaan ei ollut kuullut eikä nähnyt tapahtumasta mitään. Kuolinvuoteillaan kaksi talon renkiä kuitenkin tunnustivat teon. Huhujen mukaan Pölkön talon ovenkarmin yläreunasta vielä löytyvät toimitusvouti Davidssonin sormien painaumat muistona siitä kun häntä vietiin ulos ja kaivoon.

 

Häiden jälkeen nuori pari Zachris ja Anna Lovisa asettuivat vuosiksi 1840-44 Kangasniemelle ja Zachris toimi siellä kirjurina Läsäkosken sahalla, työssä, jossa sai olla yöt kotona. Sahalta lautaa meni ensi sijassa Viipurin kautta Englantiin. Kangasniemellä nuori pari sai kaksi ensimmäistä lastaan.

 

1844 kolmekymppisenä Zachris palasi jälleen virkamiestehtäviin Rantasalmen kihlakunnan henkikirjoittajaksi. Tähän virkaan yhdistettiin samana vuonna Sulkavan nimismiehen toimi. Aluksi nimismies asui 5 vuotta Sulkavan kirkonkylässä ja perheeseen syntyi neljä lasta lisää. Vuonna 1849 nimismies Collan osti varapastori Melartinilta Linkolan suuren verotilan 2800 hopearuplalla. Sinne Zachris rakennutti uuden päärakennuksen ja asettui tilalle perheineen 18 vuoden ajaksi vuoteen 1867 asti. Sulkavalla perheeseen syntyi vielä viisi lasta lisää eli perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta. Nimismies määrättiin vuonna 1867 Juvan kihlakunnan (8 pitäjää) henkikirjoittajaksi, ja nimitykseen sisältyi pakollinen muutto Sulkavalta Juvalle. Tässä tilanteessa isäntä myi 1868 738 hehtaarin talon 30 600 markalla pojalleen Paulille, joka tuolloin oli 22-vuotias.

 

Paul Collan oli luonnon ihailija ja kalamies, ei mikään lukumies, ja oli talon saadessaan juuri valmistellut lähtöä keisarikunnan toiseen päähän kalastajaksi Amurille Tyynen valtameren rannalle, jonne isompi suomalaisjoukko oli lähdössä. Nuoren miehen tarkoitus oli ottaa vaimo mukaan, ja sitä varten mentiin kihloihinkin, mutta kuulutuksia odotellessa Amurin kalastajat jo lähtivät. Paul jäi Linkolan isännäksi, meni nuorikkonsa Eva Lovisa Ingmanin kanssa naimisiin ja he tekivät viisi lasta. Hän jatkoi onkimista Linkolan järvillä, välillä viinapullo mukanaan ja vuokrasi naapurista ison Partalan hovin. Sen päärakennukseen iski salama, talo paloi ja Paul perheineen muutti piharakennukseen joka sekin pian paloi. Paul irtisanottiin Partalasta, ja kun Linkolan talous ei sekään ollut kunnossa, hän myi talon 1874 23 235 markalla neideille Eugenia ja Adelaide Björklund.

 

Collanien kausi Sulkavan Linkolan hovin isäntinä kesti 25 vuotta. Tästä ajasta Zachris oli isäntänä 19 vuotta ja Paul 6 vuotta.

 

Zahris Collan jatkoi vuodet 1867-1877 Juvan kihlakunnan henkikirjoittajana. Hän kuoli 1877 työmatkallaan Puumalassa 63-vuotiaana halvaukseen. Hänen komea hautakivensä löytyy Juvan kirkkomaalta muurin vierestä ison koivun alta läntisen pääkäytävän pohjoispäästä. Linkolan emäntä Anna Lovisa kuoli tyttärensä Emma Sofia Kunnaksen hoivissa Puumalassa 1891 76-vuotiaana. Hänen hautakivensä löytyy Puumalan hautausmaan keskeltä.

 

Paul Collan muutti Linkolan talon myytyään Rantasalmelle sieltä vuokrattuun sotilasvirkataloon ja sitten poikansa Albert Collanin luo Helsingin Oulunkylään, jossa hän ei kuitenkaan viihtynyt. Paul palasi kalastelemaan Rantasalmelle pikku mökkiin, ja kuoli 1909 jokseenkin varattomana 63-vuotiaana. Hänet haudattiin Rantasalmelle.

 

Huolimatta siitä, että Linkolan taloa/hovia Sulkavalla ei voine vain 25 vuoden sukulaisomistuksen jälkeen kutsua varsinaiseksi sukutilaksi, sille on syntynyt isäntäväen jälkeläisten joukossa jossakin määrin legendaarinen maine. Isoisäni isän rakennuttama päärakennus on komea, edelleen jäljellä ja talon Zachris isännän 11 lapsella oli kaikilla kauniit muistot kodistaan. Näillä lapsilla on laaja jälkeläisjoukko, joita Linkolan talon nimi yhdistää.

 

Kun venäläinen sortokausi Suomessa tsaarin vallan loppupuolella oli pahimmillaan, sille syntyi kansallinen vastavoima, ja vanhoja ruotsalaisperäisiä sukunimiä alettiin suomentaa. Collan-nimi ei sellaisenaan käänny suomeksi. Pari Zachriksen pojanpoikaa, aikansa idealistisia nuoria miehiä Kuopiossa, Kaarlo ja Ilmari Collan päättivät ottaa sukunimekseen 1906 isoisän talon Linkola-nimen Sulkavalta, vaikka talossa ei enää ollut ainuttakaan Collania. Suomi itsenäistyi ja nimien suomentaminen jatkui 1930-luvulle asti. Pääosa Zachriksen jälkeläisistä vaihtoi Collan-nimen Linkolaksi, mutta osalle jäi nimi Collan, joka ehkä muutamien mielestä on hiukan hienompi. Pientä nimenmuutosten suuntaa kohti Collan-nimeä on havaittavissa jopa ihan viime vuosilta, osaksi myös Collanusten ja Kollanusten piirissä. Collan kuulostaa aika kansainväliselle ja Ranskasta löytyy sen niminen kyläkin.

 

Linkolan talo oli noin 1640-1822 Korhosten sukutila ja alkuun ruotsinkielisissä asiakirjoissa Lingola-nimellä. Sen kotikyläkin Sulkavalla on nimeltään Linkola. Collanien jälkeen talon omistus kulki useilla yksityisillä kunnes se siirtyi 1898 silloiselle Gutzeitin metsäyhtiölle, nykyiselle Stora Ensolle. Vuodet 1973-1984 päärakennus tontteineen oli turkulaisten Paavo ja Raili Nokon kesäpaikka. Päärakennuksen tontteineen on omistanut kesäpaikkanaan vuodesta 1984 alkaen Gaius Gyllenbögel mm. Indonesian kunniakonsuli Suomessa.  Hän oli talon isäntänä 33 vuotta, kauemmin kuin Collanit. Gaius Gyllenbögelin kuoltua 2017 hänen leskensä Eija Gyllenbögel omistaa talon ja vuokrasi sen v. 2020 Jouni Linkolalle ja hänen kauttaan neljälle suvun perheelle ( Antti Linkola, Timo Linkola, Rauni Rautanen ), jotka viettivät siellä kesää 2020.

 

​

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

​

​

​

​

 

Miten Linkolan hovissa 1849-1868 elettiin. Sulkavan asukkaille pääosa virkavallasta oli Savonlinnassa. Omassa pitäjässä nimismies oli korkein virkavallan edustaja ja keisarikunnan hallintobyrokratia ruotsinkielisine papereineen henkilöityi pitkälti häneen. Eihän papereista saanut tolkkua ilman nimismiehen apua ja anomuksetkin piti saada oudolle kielelle. Rotokolleja Zachris siis piippua poltellen tutki. Nykyajan poliisitehtävien ohella nimismiehen oli käytävä kylissä tarkastusmatkoilla, valvottava juoppoutta, etsittävä maankiertäjiä, tarkkailtava kulkutauteja, valvottava metsäasetuksen noudattamista, kestikievareita, teiden korjausta, majoitettava sotaväkeä ja tarkoin noudatettava viestikapula-asetusta. Vapaaehtoistehtävänään Zachris toimi myös Mikkelin läänin maanviljelysseuran asiamiehenä, innosti isäntiä mukaan maanviljelysseuraan ja keräsi jäsenmaksuja. Nimismies oli mukana jumalanpalvelusten jälkeen järjestettävissä pitäjänkokouksissa. Niiden pöytäkirjoissa on kymmenittäin merkintöjä Collanista, hänen aloitteistaan ja toimistaan eri aloilla. Eräänä nimismies Collanin luottamustehtävänä oli useiden kyläkuntien viinapannujen säilytys Linkolassa sinä aikana pääosana vuotta kun viinanpoltto oli kielletty. Toki Collanilla oli myös oma viinapannunsa. Pannujen omistajat pitivät kolmen kopeekan säilytysmaksua pannusta " hatun ja piippuin kanssa" kohtuullisena.

​

Linkolan hovissa näyttää muistelusten valossa vallinneen 1800-luvun maalaisvirkamiesperheen idylli, ehkä vähän liiankin kaunis ollakseen totta. Asuinrakennuksia oli kaksi vanha ja uusi. Vanha asuinrakennus oli paikalla jo taloa ostettaessa 1849. Siinä oli iso renkitupa uuneineen ja tupaa kiersi kolmen seinän mittainen penkki. Talon toisessa päässä oli herrasväen puoli ja siellä mm. keittiö, olo- ja vierashuoneet, ruokailuhuone ja isännän kamari, jossa myöhemmin asuivat pojat. Zachris Collanin rakennuttama uusi päärakennus valmistui noin vuonna 1852 ja on nyt 162 vuotias. Siinä on viisi varsinaista huonetta: olohuone eli sali, ruokasali, mamman ja papan kamarit ja vierashuone, josta tuli tyttöjen kamari. Kylmiä porstuoita eli eteisiä oli kaksi, joista toisessa oli hyvin leveä sänky Ålands hav. Mamman kamarin sänky oli Röda havet ja siinä nukkui mamman lisäksi yleensä kolme nuorimmaista lasta. Koko perhe käsitti kaksitoista henkeä ja puhui keskenään ruotsia. Talon muu väki käsitti isäntärengin (Matti), tallirengin, renkipojan, 2 karjapiikaa, 1 välipiian, 1 sisäpiian, 1 kyökkärin ja 1-2 lapsenlikkaa, 2 tilalla töissä käyvää mökkiläistä, kotiopettajan, vakituisen ruotiukon Ville Kaukosen, ajoittain talossa pitkäänkin vierailevan sukulaismiehen Gamla herrn Zacharias Cygnaeuksen eli noin 12-15 henkeä, yhteensä perheen kanssa 24-27 henkeä. Lisäksi talossa vieraili usein Sulkavan asukkaita, laukkuryssiä, toinenkin ruotiukko, kätilö, naapureita, sukulaisia ja kerjäläisiä, varsinkin nälkävuosina 1867-68.

 

Linkolan talon pinta-ala oli 738 hehtaaria. Siitä vain noin 8 hehtaaria oli viljeltynä. Viljellystä maasta kolmannes oli kesantona, kolmannes rukiilla ja loput tattarilla, herneellä ja perunalla. Heinää kasvoi suosta ojitetulla raivioniityllä. Karjaa talossa oli 8-9 lehmää, jokunen vasikka, pari hevosta, muutama sika ja lammas sekä kymmenkunta kanaa, joskus pari ankkaa. Taloon hankittiin pitäjän ensimmäinen separaattori. Isännällä oli muutama metsästyskoira. Talon eteläsivulla oli huolella hoidettu puutarha. Vesi saatiin pihan vinttikaivosta, ja lämmitys uudella puolella vaati viisi uunia. Emäntä kävi jokseenkin joka sunnuntai kirkossa, isäntä harvemmin. Kodin kirjallisuus käsitti Raamatun ohella useita hartauskirjoja, isännän paksun lakikirjan ja muutaman seikkailuromaanin. Posti taloon tuli kerran viikossa ja toi tullessaan mm. Helsingfors Dagbladetin, Förr och Ny-lehden ja Topeliuksen lastenlehden Eos. Isäntä harrasti hieman runoutta ja laulua ja kirjoitti pienen pieneen muistivihkoonsa parinkymmenen viisun sanat.

 

Talossa herättiin aamulla kello 4 kukonlauluun ja aamiainen syötiin kello 6. Sen jälkeen 7:stä eteenpäin lapset pänttäsivät kirjaimia ja harjoittelivat kirjoitusta rihvelitauluun. Ennen aterioita isäntä kävi kamarissaan ja otti talon omaa tuotantoa olevan ruokaryypyn. Illalla töiden päälle emännän johdolla osa omasta ja palvelusväestä lauloi tuttuja hengellisiä lauluja. Pianoakin pimputettiin, vaikka kovin taitavaa soittajaa joukossa ei ollut. Isännän parran ajo partaveitsellään oli koko talonväen huvi, jota kaikki yhdessä seurasivat. Hänellähän oli pitkä parta ja parranajo tuskin tapahtui kovin usein. Talon miesväki kävi usein ongella, mutta myös verkkoja ja nuottaa käytettiin, ja järvistä nousi niin kesällä kuin talvella kalaa hyvin. Niitä myös suolattiin ja kuivattiin. Isäntä kävi koirineen myös usein metsällä muskedunder olkapäällään ja toi jäniksiä ja lintuja saaliina. Lähiseudun metsissä oli runsaasti susia, joita näkyi usein jäällä, ja vuosittain ne surmasivat jonkin talon koirista. Kaatoipa naapurin Partalan isäntä myös karhun. Karhuja on Linkolan vaiheilta tavattu viimeksi v. 2011.

 

Talon vanhin poika Klas Collan oli kymmenvuotias perheen siirtyessä Linkolan taloon. Hän lähti maanmittarin uralle ja Venäjälle jakamaan maata vapautetuille maaorjille. Hän kuoli lapsettomana Baltassa Bessarabiassa nykyisessä Ukrainassa 1875.

Johannes Collanista tuli lääketieteen ja kirurgian tohtori ja Uudenkaupungin piirilääkäri. Hänen jälkeläistensä määrä puolisot ja avopuolisot mukaan luettuna on 416.

Maria Sofia Collan kuoli jo kuusivuotiaana.

Lydia Paulina Collan solmi avioliiton lääninkamreeri ja kamarineuvos Alexander Walldenin kanssa. Heillä on 38 jälkeläistä.

Paul Collanilla, Linkolan talon nuoremmalla isännällä, on 56 jälkeläistä.

Olga Amalia Collan solmi avioliiton Rautalammin rovastin Karl Sanfrid Nymanin kanssa. Heillä on kuusi jälkeläistä.

Eva Cecilia Collan toimi diakonissalaitoksen johtajana Viipurissa ja ylisairaanhoitajana Turussa. Hänellä ei ollut jälkeläisiä.

Emil Collanista tuli fil. maisteri, maanviljelyskemisti ja toimittaja. Hänellä on 205 jälkeläistä.

Augusta Maria Collan toimi mm. Kirurgisen sairaalan emäntänä Helsingissä. Hänellä oli yksi jälkeläinen.

Emma Sofia Collan opiskeli kansakoulun opettajaksi ja solmi avioliiton Edvard Kunnaksen kanssa, joka niinikään oli kansakoulunopettaja. Molemmat toimivat Puumalassa. Heillä on 175 jälkeläistä.

Karl Julius Collanista tuli mm. Kuopion kihlakunnan kruununvouti, lääninrahastonhoitaja Turkuun ja hovineuvos. Hänellä on 102 jälkeläistä.

 

Zachris Collanilla ja Anna Loviisa Davidsonilla oli lapset, lastenlapset jne, puolisot ja avopuolisot mukaan lukien 1012 jälkeläistä. Näistä noin 790 on tänä päivänä elossa. Nyt elossa olevista jälkeläisistä 64 käyttää Collan ja 104 Linkola sukunimeä.

Neljä sukupolvea Zachrista vanhemman kantaisämme Claudius Collanuksen jälkeläisten uuteen luetteloon on kirjattu kaikkiaan 1945 ihmistä. Huomattakoon, että luettelosta puuttuu melkoinen joukko 1600-1800 lukujen tyttärien jälkeläisiä. Zachris Collanin jälkeläiset muodostavat noin 52 % Claudius Collanuksen jälkeläisistä. Nämä taas muodostavat noin 40 % koko Collan-Kollanus suvun jäsenistä, joista pääosa on Henrik Collanuksen jälkeläisiä.

​

​