Iisalmen rovasti







 

'

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Timo Linkola: Iisalmen rovasti Pehr Johan Collanin syntymästä 250 vuotta                            4.9.2021

                                                

                                             

Collan-Kollanus-suvun jäsenten joukossa on useita pappeja. Olihan toinen kantaisäveljeksistämme Claudius Collanus 1600-luvun Pieksämäellä rovasti, hänen nuorin poikansa Erik Collanus kappalainen Joroisilla ja Rantasalmella 1700-luvun alussa, tämän poika Claudius Collanus nuorempi kappalainen ja varapastori Rantasalmella 1766-1790. Hänen poikansa Pehr Johan Collan oli Iisalmen rovasti, jota tänään muistelemme.  Hänen poikansa Clas Collan oli Parikkalan rovasti 1864-1901. Vielä hänenkin poikansa Johan Collan oli mm. Lappeenrannan rakuunarykmentin pastori. Tässä sarjassa oli kuusi pappia isästä poikaan. Tämän päivän sukulaisissamme ovat pappeja mm. Oulun metropoliitta, arkkimandriitta Panteleimon, Mauri Pekka Sarho, pastori Timo Pöyhönen, joka on Hengen Uudistus Kirkossamme -yhdistyksen toiminnanjohtaja, Tampereella toiminut Hilkka Olkinuora ja Espoossa paraikaa toimiva Katja Hero.

Pehr Johan Collan syntyi kappalaisen poikana Rantasalmella 20.8.1771. Perheessä oli viisi lasta, kolme poikaa, joista kaksi suuntautui papin uralle. Klas- veljestä tuli Karjalan jääkärirykmentin pastori. Pehr Johanin molemmat sisaret avioituivat pappien kanssa. Vanhin veli Erik Samuel toimi aluksi kanslistina ja kirjurina saaristolaivastossa osallistuen Ruotsinsalmen meritaisteluun, sitten Rantasalmen nimismiehenä ja kruununmakasiinin hoitajana Varkaudessa, jossa häntä syytettiin ja tuomittiin vankeuteen, josta pikkuveli Pehr Johan hänet pelasti.

Pehr Johan sai alkaa jo 7-vuotiaana koulunkäynnin Rantasalmen triviaalikoulussa, josta hän siirtyi priimuksena Porvoon lukioon. Sieltä hän suunnitteli 1786 pyrkimistä lääketieteen opiskelijaksi Turun yliopistoon, mutta isän ilmoitettua, ettei hän velkojensa takia pysty toistaiseksi rahoittamaan pojan opiskelua, aloitus Turussa ylioppilaana lykkäytyi seuraavaan vuoteen 1787, ja poika siirtyi hengelliselle alalle. Turussa opiskelu muodostui hänelle antoisaksi ehkäpä Henrik Gabriel Porthanin ansiosta. Opiskelu kuitenkin venyi vähävaraisen nuorukaisen toimiessa kotiopettajana. Uskonasioiden ohella Collan keskittyi kotiopettajana toimiessaan kieliin. Hänen onnistui saavuttaa ruotsin ja suomen lisäksi saksan, ranskan ja italian kielten taito. Hän selviytyi myös klassisilla latinan, kreikan ja heprean kielillä.

Collan vihittiin papiksi 1795. Palveltuaan armovuoden saarnaajana Karttulassa ja kappalaisen apulaisena Rantasalmella Per Johan sai 1798 nimityksen Iisalmen kappalaiseksi.  Asuinpaikkana kappalaisella oli Iisalmeen kuuluneen Lapinlahden Väärnin pappila. Varapastorin nimityksen Collan sai 1803. Vuonna 1807 nuori pappismies oli matkalla Kiteellä. Rajuilman puhjetessa hän poikkesi sateen pitoon viereiseen Kiteen vallesmannin Crohnsin lesken taloon Strandgårdeniin. 36-vuotiaan varapastorin otti vastaan talon vanhin tytär, säteilevän kaunis 17-vuotias neito, Christina Elisabeth Chrohns, Häntä kutsuttiin myös Karjalan ruusuksi. Kun ukonilma oli ohi, jatkoi Collan matkaansa, mutta nuoren Lisetten silmiä hän ei voinut unohtaa. Myöhemmin hän pyysi Lisetten kättä, ja avioliitto solmittiin Koljonvirran taistelujen tauottua heinäkuussa 1809. Nuori vaimo siirtyi Väärnin kappalaispappilaan. Pehr Johan Collan nimitettiin Iisalmen kirkkoherraksi 1813, rovastiksi 1818 ja teologian tohtoriksi 1826. Kirkkoherrana Collan siirtyi venäläisen sotaväen rappeuttamaan Iisalmen Isoon pappilaan, jonka rakennuksista, kuten muuallakin kirkonkylässä moni oli tuhoutunut. Kirkosta ja tapulista oli ovia ja rappusia revitty sekä hautausmaan puinen aita oli käytetty polttopuina. Ne oli kaikki korjattava. Nythän tuo Iisalmen pappilarakennus on Seurasaaressa, ja edustaa tyypillistä 1700-luvun maalaispappilaa.

Iisalmen rovastit olivat viime vuosisadalla suorastaan kirkkoruhtinaita. Heillä oli ruhtinaalliset tulot ja suuret pappilan maat. Pappilan alueella oli 60 torpparia ja mökkiläistä, joista moni omisti kymmenkunta lehmää. Tuo Iisalmen ruhtinaskunta oli kerrassaan Kanaanin maata, jossa rieska ja hunaja vuotivat, etenkin rieska, sillä lehmät olivat parasta ”kyyttö”-rotua ja maito siitä syystä erittäin rasvapitoista, niin että rovastin lapset kasvoivat pitkiksi ja roteviksi, pitemmiksi kuin muut papinpojat. Iisalmen kirkkoherroja pidettiin noihin aikoihin Savo-Karjalan varakkaimpina henkilöinä.

Senpä tähden Iisalmelle pyrkikin papiston etevimpiä, oppineita yliopiston miehiä, jotka mielellään vaihtoivat ahtaan lukukammion pappilan avariin saleihin. Collania edelsi virassa Johan Lagus vanhempi. Collanin  kuoltua 1833 häntä seurasivat Frosterus, Lagus nuorempi ja Brofeldt (Juhani Ahon isä). Näistä pisimpään, 35 vuotta, Collan ehti toimia pappina Iisalmen seurakunnassa. Collanilla oli virkatalonsa lisäksi yksityiset maatilat Iisalmen Partalassa, Kirmalla ja Ritolahdessa.

Neljäntuhannen neliökilometrin seurakunta, jossa matkat seurakuntalaisten luokse saattoivat olla jopa 60 kilometrin mittaisia ja edellyttivät matkalla yöpymistä, oli haastava. Valistusajan kirkkoherrana Collanilla oli seurakunnassaan paljon opetustyötä. Paikkakunnan kaikki taloudelliset ja yhteiskunnalliset tehtävät hoiti pitäjänkokous, jossa kirkkoherra oli puheenjohtajana. Collan kirjoitti havainnoistaan Suomen Talousseuralle.  Sen arkistoissa ja julkaisuissa on Collanin muistioita mm. metsien hoidosta, suoviljelyksestä Iisalmella, luetteloita alueen soista, vastauksia kylvö-, kukkimis- ja sadonkorjuutiedusteluihin Iisalmelta. Niinikään hän on kirjoittanut rokotuksista, viinanpoltosta, pitäjänmakasiineista, uudisviljelystä ja vapaan maakaupan kysymyksistä.

Suomen Matkailijayhdistyksen matkailulehdessä 1917 Ernst Lampen kertoo rovasti Collanista: ”Kun kutsumus hänet valtasi, kohosi hän pystyyn pitkin pituuttaan kinkerituvassa, viittasi oikealla kädellään lautamiehelle ja vasemmallaan oltermannille. Näitten kahden arvonmiesten saattamana hän sitten astui tuvasta paukkavaan talvipakkaseen ja haki sopivan paikan. Lautamies tuki häntä oikeasta kainalosta ja oltermanni vasemmasta, molemmat pieksunvarsiaan myöten vajonneina syvään kinokseen. Luottamustoimestaan mielissään koettivat nämä kylänvanhemmat kilpailla keskenään sukkelain ja sopivain sutkausten keksimisessä, honkien paukahdellessa metsässä. Tähdet hymyilivät taivaalla ja kuu irvisteli tuvan nurkan takaa. Rovasti Collanin vaikutuksesta rupesivat ensimmäiset mukavuuslaitokset ilmestymään Iisalmeen.”

1800-luvulla pappilat olivat sivistys- ja seuraelämän keskuksia paikkakunnan säätyläisten keskuudessa. Niinpä valtiollisen ja sivistyselämän arvokkaimmat vieraat kestittiin pappilassa. Jo se seikka, että Crohnsin kolme muutakin tytärtä naitettiin pappilan seurapiirien kautta häät pappilassa pitäen, loi suku- ja seurapiirin Iisalmeen.

1808-1809 käytiin Ruotsin ja Venäjän välinen Suomen sota, jonka tuloksena Suomi siirtyi suuriruhtinaskunnaksi Venäjän keisarin alaisuuteen. Iisalmen Koljonvirralla käytiin 27.10.1808 yksi sodan loppupuolen kovimmista taisteluista, jossa eversti Sandelsin joukot torjuivat venäläishyökkäyksen salmen yli. Taistelussa olivat vastakkain 1 200 Ruotsin ja 8 000 Venäjän sotilasta. Koljonvirta oli aivan pappilan tuntumassa. Runeberg kertoo Vänrikki Stoolin tarinoissa, että aivan venäläishyökkäyksen alla eversti Sandels nautti rauhallisen kylmäverisesti lounasta paikallisen kappalaisen kanssa. Jos tarina on totta, tuo kappalainen lienee ollut Per Johan Collan. Hetken päästä Sven Dufva taisteli sillalla yksinään ties kuinka montaa venäläistä vastaan. Tosiasiassa Dufva-nimistä sotilasta ei ollutkaan, eli hän on Runebergin luomus. Aliluutnantti von Becker onnistui kanuunallaan ampumaan venäläisjoukkojen komentajan kenraalimajuri Dolgorukin. Taisteluissa kaatui 300 ruotsalaista ja 800 venäläissotilasta.  Runebergille taisteluista kertoi pappilan poika, Suomalaisen kirjallisuuden seuran sihteeri Fabian Collan.

Hieman myöhemmin 1809 Venäjänmaan keisari Aleksanteri otti Porvoon valtiopäivillä vastaan Suomen säätyjen uskollisuudenvalan ja puolestaan lupasi kunnioittaa Suomen lakeja. Keisari tuli uudestaan Suomeen vasta 1818, jolloin hän kävi myös Iisalmessa. Tuota tilaisuutta kuvaavat seuraavat tarinat:

”…Maaherra pyysi meitä varustautumaan siihen, että 6 viikon kuluttua saisimme Keisarin vieraaksemme, ja kuvittelepa paras veljeni mikä hyörinä täällä sen vuoksi on siitä pitäen. Collan tekee tilauksia ja valitsee parhaan puusepän, maalarin ja muurarin korjaamaan ja täydentämään kaikkea mikä on puolivalmista tai tekemätöntä täällä huoneissamme. Minä puolestani olin eilen heti kun olin saanut matkan jälkeisen unen hierottua silmistäni navetoissa ja tarkastin hiehot, vasikat, kalkkunat, hanhet ja porsaat, joita alettiin heti juottaa ja ruokkia että hyvin maistuisivat hänen Majesteetilleen. Sisareni istuvat kirjailemassa, jotta kaikki näyttäisi jotenkuten siistiltä. Sofi koettelee kureliivejään ja palvelustyttö panee olutta tänään. Tästä näet paras veli että askaroimme parhaan kykymme mukaan, vieläpä Jeremias vie tänään myllyyn kolme kuormaa parasta viljaa lestytettäväksi. Vain isän äiti oleilee tyynenä huoneessaan, kerii vyyhtiään ja laulaa säkeitään milloin istuen milloin seisten”.

”Rakas Paras Lanko

… Täällä kerrotaan, varmana asiana, että hänen Majesteettinsa tulee matkustamaan tätä kautta niin varhain, että hän juhannukseksi ehtisi Tornioon. Ainakin kirjoitti Maaherra minulle viime postissa, että niin tapahtunee. Sen vuoksi onkin Kruununpalveluskunta saanut ankarat käskyt kunnostaa maantiet ym. Jos siis sattuisi niin, että hänen Keisarillinen Majesteettinsa majoittuisi Iisalmen pappilaan on tärkeätä tietää onko sen haltija (eli allekirjoittaneen) esittäydyttävä frakissa ja saappaissa tai onko hänen välttämättä hankittava viitta, silkkisukat ja puolikengät, mitä pukimia hänellä valitettavasti ei ole. Annapa lankoni pikimmiten tiedoksi vääjäämätön mielipiteesi tässä asiassa…”

Keisarin käyntiä saatiin kuitenkin odottaa pitkään, koska hänen Majesteettinsa saapui vasta elokuun lopulla 27.8.1819 Iisalmen pappilaan.

Voidakseen arvokkaasti ottaa korkean vieraansa vastaan oli rovasti Collan muun muassa tilannut viinejä Oulusta. Oli nimittäin annettu ymmärtää, että Aleksanteri I aterioisi pappilassa. Hänen Majesteettinsa seurueineen saapui kuitenkin aikaisin aamupäivällä, viipyi siellä vain joitakin tunteja, minkä jälkeen Keisari jatkoi matkaansa valloittamansa maan halki.

Keisaria seurasi suuri saattue, johon kuului mm. kenraaliluutnantti Martinau tulkkina.  Kun seurue saapui Iisalmen pappilaan, heitä vastaan astui pitkä rauhallinen rovasti, joka korkeasyntyisen vieraansa puhutteluun vastasi sujuvasti hyvällä ranskan kielellä. Tämä ilahdutti Keisaria, joka hyväntuulisena sanoi tulkilleen: ”Täällä ei sinua tarvitakaan Martinau.”

Hymyillen Keisari oli tarkastellut itseään esittävää muotokuvaa oleskeluhuoneessa ja ilmaissut ihmetyksensä sen johdosta, että täällä tapasi ranskalaisia ja saksalaisia sanomalehtiä. Hänen lumoava hyvyytensä ja rakastettava arvokkuutensa voitti kaikkien sydämet. Keisarin pyynnöstä isäntä kutsui sisälle neljä lastaan.  Aleksanteri suuteli heitä otsalle ja sanoi heidän isälleen: ”Olette minua onnellisempi. Teillä on lapsia.” Hän esitti nyt toivomuksen saada nähdä talon rouvan. Toivomus täytettiin. Hän oli raskauden tilassa, jonka vuoksi hän oli katsonut aiheelliseksi olla näyttäytymättä hallitsijalle. Hänen tullessaan Keisari suuteli hänen kättään ja oli liikuttuneena ja ihaillen tarkastellut kaunista, nuorta äitiä. Muistoksi niistä tunneista, jotka vietti pappilassa, lahjoitti hänen Majesteettinsa kauniin briljanttirintaneulan ruustinna Collanille. Kun Aleksanteri I lähtiessään istui vaunuissa, hän sanoi pihalle kokoontuneelle kansalle: ”Hyvästi lapset adjö barn.” Yksi miehistä sanoi tämän johdosta: ” Hän puhuu kieltämme kuin todellinen maan isä”. ” Mitä hän sanoo?” kysyi Keisari tällöin rovastilta. Kun Aleksanteri sai pyytämänsä tiedon, näkyi hänen silmissään kyyneleitä.

Keskustellessaan rovasti Collanin kanssa Keisari otti tarkan selon myös siitä noin virstan verran pappilasta pohjoiseen, vähän matkaa sillan itäpuolella maantien varressa olevasta paikasta, jossa hänen kenraaliadjutanttinsa ja aseveljensä, ruhtinas ja ritari Mihail Petrovits Dolgoruki kaatui. Keisari nousi hautakummulle, jonne puuportaat johtivat ja kirjoitti lyijykynällä ranskaksi muutaman rivin mustan puupatsaan valkeaan osaan, mihin Dolgorukin nimi ja kuolinpäivä oli merkitty. Syysilma pian hävitti keisarin kirjoituksen, mutta paikalla seisoo nyt Dolgorukin suvun myöhemmin pystyttämä monumentti.

Viikon kuluttua Keisarin vierailusta näki rovasti Collanin kolmas poika päivänvalon. Unohtumattoman ruhtinaan muistoksi, joka hiukan aikaisemmin oli suudellut hänen äitinsä kättä, sai pienokainen nimekseen Alexander. Keisarin juhlimiseksi tilatut hienot viinit juotiin pikku Alexanderin kunniaksi. Yksi tilaisuuden vieraista, Adolf Ivar Arvidson, tuo sitten niin kuuluisa mies, sanoi, ettei hän ollut koskaan ollut niin komeissa ristiäisissä.

Iisalmen Lapinlahdella alkoi pietistinen herännäisyys suurten tulvien aikaan 1796. Liikkeen tunnetuin johtaja oli Paavo Ruotsalainen.  Vuonna 1819 rovasti Collan joutui paneutumaan herätysliikkeen toimintaan, koska talonpoikien kodeissa järjestettiin laittomia herätyskokouksia, luettiin askeettisia kirjoja, veisattiin, voivoteltiin ja kaatuiltiin hurmostiloissa. Pietistit saivat oikeudelta sakkoja, mutta keisari, joka rakastaa kansaa ja varjelee totista jumalisuutta armahti heidät sakoista ja rauha palasi Iisalmelle.

Iisalmessa raivosi 1833 lavantauti, jonka potilaiden hoitoon pappilan rouvakin osallistui. Siihen hän itsekin sitten sairastui, ja kaunis Karjalan ruusu, kymmenen lapsen äiti Elisabeth Collan kuoli  30.5.1833 vain 41  vuoden iässä. Rovastille vaimon kuolema oli raskas isku, ja hän kuoli suruunsa vain muutaman kuukauden vaimonsa jälkeen 18.10.1833 62 vuoden iässä.

Pehr Johan  ja Elisabeth Collanilla oli kymmenen lasta, kuusi poikaa ja neljä tytärtä. Sukukirjaamme hänelle on kirjattu 366 jälkeläistä puolisoineen.  Seuraavassa lyhyt yhteenveto papin perheen lapsista ja muutamasta heidän jälkeläisestään.

Vanhempien kuoleman jälkeen koko lapsikatras siirtyi Helsinkiin. He asettuivat asumaan nykyisen Vanhan kirkon puiston laitamille Ressun tontilla olleeseen puutaloon. Lapsikatraan vanhimpana toimi vanhin poika Clas, joka isän kuollessa oli 17-vuotias.

Perheen vanhin tytär Sofia syntyi 1812, melkoinen kaunotar, vihittiin 24-vuotiaana helsinkiläisen 46-vuotiaan kauppaneuvos Justus Etholenin kanssa. Heille syntyi neljä lasta, jotka kaikki kuolivat varhain. Sofia itse kuoli 43-vuotiaana.

Toinen tytär Johanna syntyi 1814. Hänet vihittiin 28-vuotiaana helsinkiläisen kirjakauppias Vaseniuksen kanssa. Vasenius oli tuolloin jo 53 vuotias ja solmi kolmatta avioliittoaan kahden aiemman vaimonsa kuoltua. Vaseniuksen kirjakauppa oli Senaatintorin nurkalla ja tuolloin Suomen merkittävin kirjakauppa. Vasenius oli kaupunginvanhempain esimies, eli aikansa merkittävin kunnallispoliitikko ja muun muassa rakennutti Annalan huvilan ja puutarhan myöhemmän  Arabian tehtaan tuntumaan.  Pariskunnalle syntyi neljä lasta, joista fil.tri Gustaf Valfrid Vasenius toimi aikanaan pohjoismaisen kirjallisuuden professorina. Vaseniusten sukuhaara jatkuu edelleen myös sukumme Luther ja Donner-haaroissa. Luther-haarasta 101 vuoden ikään pääsi Herta Luther, helsinkiläisen Privata Svenska flickskolan matematiikan opettaja. Hänen puolisonsa oli eläintieteen ja poikansa kasvitieteen professori.

Pojista vanhin Clas syntyi 1816. Hän seurasi työurallaan isänsä esimerkkiä, opiskeli papiksi ja toimi  Haminan kadettikoulun sotapappina vuodesta 1850 alkaen ja sitten  Parikkalan rovastina 1864- 1901. Clas avioitui Aurora von Bondsdorfin kanssa. He saivat seitsemän lasta. Clasin nykyiset jälkeläiset kuuluvat sukumme Lagerwall ja Noponen-haaroihin. Näistä tunnetuin oli yleisradion legendaarinen urheiluselostaja Paavo Noponen.

Fabian Collan syntyi 1817 ja kuoli nuorena ja naimattomana 1851 vain 33 vuoden iässä. Tästä huolimatta hän ehti luoda merkittävän kansallisen uran. Hän oli Helsingfors Dagbladetin vastaava päätoimittaja, Suomalaisen kirjallisuuden seuran sihteeri, Savo-Karjalaisen osakunnan kuraattori, historian dosentti ja Kuopion lukion, maamme ensimmäisen suomenkielisen lukion rehtori.  Hän loukkasi selkänsä lapsena ja oli sen jälkeen kyttyräselkäinen. Melkoinen suomalaisuusmies, mukana kaikissa aikansa suomalaisuusriennoissa. Äidinkieleltään ruotsinkielinen Collan jopa kirjoitti suomen kielen oppikirjan.

Keisarin vierailun kunniaksi nimensä saanut Alexander syntyi 1819, opiskeli lääkäriksi, väitteli lääketieteen tohtoriksi 1847, toimi Haminan kadettikoulun esikuntalääkärinä vodesta 1851 ja kutsuttiin Pietariin Nikolajeffin ratsuväkikoulun lääkäriksi 1858. Hänellä oli samalla Pietarissa myös yksityispraktiikkaa. Hänet kutsuttiin keisari Aleksanteri II:n perheen henkilääkäriksi, keisarillisen hovin kunniahenkilääkäriksi, jolloin hän hoiti keisarinnaa ja kruununperillisiä, mutta ei itseään keisaria. Hänelle annettiin arvonimiä hovineuvos, valtioneuvos, salaneuvos ja 1874 aatelisarvo von Collan. Hän edusti sittemmin aatelissäätyä Suomen valtiopäivilla.  Ernst Lampenin mukaan salaneuvos Alexander von Collan oli ”komeimpia gentlemanneja, mitä Suomi äitimme on milloinkaan synnyttänyt”.  Hän solmi 1857 itse 37-vuotiaana avioliiton 17-vuotiaan Adeleide Grotenfeltin kanssa. Tämä kuoli runsaan vuoden kuluttua 1858 synnytykseen Pietarissa miehensä ollessa hoitamassa muita potilaita. Tapahtumasta jäi henkiin poika Alexander. Isä Alexander meni vaimonsa kuoltua pian uudelleen 1859 naimisiin edesmenneen vaimonsa nuoren serkun Marie Lovisa Grotenfeltin kanssa. Avioliittojen kautta keisariperheen henkilääkäristä tuli Joroisten Frugårdin kartanon isäntä. Salaneuvos Alexander von Collan kuoli 1910 91 vuoden iässä. Hänen pojistaan vanhempi Alexander von Collan (nuorempi) toimi mm. senaatin kanslistina ja valtiopäivämiehenä, harrasti taiteen keräystä ja teki huomattavan taidelahjoituksen Ateneumille.  Hänkin menetti puolisonsa Emilia Levij:n ja solmi toisen avioliittonsa vaimon sisarentyttären Louise-Marie Cronvallin kanssa. Nuorempi veli Clas Herman von Collan toimi 1907-1918 Suomen Pankin johtajana, puoliso Ingrid Maria os. Ahlman. Von Collanien aatelissuku, jonka vaakuna löytyy mm. Ritarihuoneelta, luokitellaan nykyisin sammuneeksi aatelissuvuksi, koska sen suora mieslinja on päättynyt, ja sukuhaara jatkuu nyt Åström-nimellä. Frugårdin kartano on edelleen Åströmien hallussa.

Rovasti Pehr Johan Collanin kolmas tytär Elisabeth syntyi 1822. Hänet vihittiin 1850 Karl August Krookin kanssa. Tämä oli Suomen sotajoukkojen komissariaatin intendentti ja kenraalimajuri. Hän oli Kenraalikuvernöörin jälkeen maamme toiseksi merkittävin sotilashenkilö. Pariskunta sai kahdeksan lasta, joista enemmistö kuoli nuorina. Tytär Augusta Krook toimi mm. Vaasan tyttökoulun johtajana, valtiopäiväedustajana ja hänen muistelmistaan koottiin teos Mitt Helsingfors. Olga-sisko solmi avioliiton Herman Gummeruksen kanssa.  Heidän kahdeksasta lapsestaan Herman Gummerus (nuorempi) kunnostautui mm. diplomaattina, aktivistina ja historian professorina. Vanhin sisko Olga (Olli) solmi avioliiton Erik Ehrströmin kanssa. Molemmat olivat taiteilijoita, joiden muistonäyttely oli tämän vuoden keväällä Vaasassa.

Rovasti Pehr Johan Collanin neljäs poika Peter syntyi 1824. Hän suuntautui sotilasuralle Haminan kadettikouluun, jossa vanhin veli Clas jo toimi pappina ja Alexander lääkärinä. Peter palveli Puolassa ratsuväessä, kohosi everstiksi, ihastui huhujen mukaan siellä päällikkönsä tyttäreen, jota ei voinut saada ja hakeutui sitten keisarikunnan toiseen päähän Sabaikalin kasakoiden atamaaniksi lähelle Kiinan rajaa. Siellä hänen komennossaan oli 35 000 kasakkaa vaimoineen. Nelikymppisenä hän solmi Siperiassa 1864 avioliiton saksalaisperäisen 17-vuotiaan Olga Böttcherin kanssa. Irkutskissa perheeseen syntyi neljä lasta, joista nuorin Elisabeth solmi 1897 avioliiton Irkutskin magneettisen observatorion varajohtajan Vladimir Schostakovitshin kanssa. Tällä oli kuuluisa veljenpoika, säveltäjä Dimitri Schostakovitsh. Elisabeth Collan sai viisi lasta kaikki tietysti Schostakovitscheja. Atamaani Peter kuoli Jakutskissa 1889. Tyttären lapsiin Schostakovitsheihin Tomskiin yhteydet katkesivat Suomesta 1930-luvun lopun suurten puhdistusten aikoihin. Emme siis tiedä, mitä sukulaisillemme tuolloin tapahtui.

Pehr Johan Collanin neljäs ja nuorin tytär Charlotte syntyi 1826. Tämä tähtisilmä ahmi rakkausromaaneja, eli unelmissaan, nautti ihailijoistaan, mutta jäi naimattomaksi ja vietti osan elämästään sisarensa Sofin leskeksi jääneen miehen Justus Etholenin seuraneitinä. Hän kuoli  Helsingissä 1888 62-vuotiaana.

Rovasti Pehr Johan Collanin viides poika Karl syntyi 1828. Hän lienee Collan-suvun tunnetuin edustaja Pentti Linkolan ohella. Karl Collan oli säveltäjä, useiden musiikintuntijoiden mukaan tuon ajan kouluttamattomien harrastajasäveltäjien lahjakkain edustaja. Hänen sävellyksiään ovat mm. Suomen vanhimmat maakuntalaulut Savolaisen laulu ja Vaasan marssi ja Suomen suosituimmaksi joululauluksi valittu Sylvian joululaulu. Hän kokosi myös kansanmusiikkia, toimi Helsingin Yliopiston kirjaston johtajana ja yliopiston saksan kielen lehtorina. Hän käänsi Kalevalan ruotsiksi. Karl Collanista on tehty useampia akateemisia opinnäytteitä, mutta ei kunnon elämänkertaa. Tuoreimmassa Collan-Kollanus -suvun vaiheita V-kirjasessa on kolme artikkelia Karl Collanista. Hän oli naimisissa maamme-laulumme säveltäjän Fredrik Paciuksen Maria tyttären kanssa. He saivat kaksi lasta. Karl Collan menehtyi koleraan Helsingissä 1871. Hänen jälkeläisiään on mm. sukumme haaroissa Tunzelman von Adlerflug, Beaurain ja Schalin.

Pehr Johanin kymmenes lapsi, kuudes ja nuorin poika Erik syntyi 1832. Puolivuotiaana hän istui hoitajansa käsivarrella, kun äiti Elisabeth haudattiin. Hän eli hiljaisen vaatimattoman elämän sisaruspiirissä kaikkien rakastamana, suoritti koulunsa loppuun, mutta juuri kun ylioppilaselämä oli odottamassa hän kuoli 17-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Nyt olen käsitellyt Pehr Johanin kymmenen lasta. Rovastia on kuitenkin vielä syytä kiittää ainakin kahden muunkin sukulaispojan kasvatuksesta. Kun rovastin veli Eerik Samuel Collan, Varkauden kruununmakasiinin hoitaja tuomittiin viljan epäselvästä hävikistä elinkautiseen vankeuteen ja pakkotyöhön ja hänen koko omaisuutensa myytiin vahingonkorvauksena, perhe jäi heitteille, ja rovasti Pehr Johan joutui hoitamaan veljensäkin perheen asioita. Hän anoi useita kertoja keisarilta armoa veljelleen, sai tämän lopulta armahdettua, osti hänelle pientilan ja ainakin osittain kasvatti ja koulutti omien poikiensa kanssa Iisalmessa veljenpoikia Alexander ja Zachris Collania. Alexanderista tuli kiitos sedälle sittemmin yliopistollinen apteekkari Helsinkiin ja Zachriksesta kiitos sedälle nimismies Sulkavalle ja Linkolan sukuhaaran kantaisä.

Iisalmessa vaikutti 1800-luvun lopulla Pehr Johan Collanin jälkeen Per Gustav Collan. Hän oli Itikan tilan isäntä, rovastin veljenpoika, apteekkari Alexanderin ja nimismies Zachriksen veli.

Rovasti Pehr Johan Collanin perheestä ja jälkeläisistä on varsin runsaasti tietoa, kirjeitä, artikkeleita ja muisteluksia. Olivathan monet lapsista ja jälkeläisistä kansallisen tason merkkihenkilöitä. Useista heistä voisi järjestää ja onkin järjestetty omia muistelutilaisuuksia. Toki näiden sukulaistemme elämänvaiheissa ja saavutuksissa on vielä tilaa tutkimukselle ja julkaisutoiminnalle.

Pehr Johan Collan ja hänen perheensä olivat aikanaan kansallisia vaikuttajia. He veivät suomalaista kulttuuria ja sivistystä eteenpäin osallistuen ajan tärkeimpiin rientoihin. Heidän jälkeensä Suomi on itsenäistynyt, kielemme, kirjallisuutemme, musiikkimme ja lääketieteemme kukoistavat. Olemme monella mittarilla yksi maailman parhaista maista. Kiitos vanhemmillemme ja esivanhemmillemme. Jatketaan heidän työtään.