SUKUTARINOITA

​

​

​

 

 

 

 

​

​

Timo Linkola (2017): Pentti Linkola - Ihminen ja legenda

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

​

”Pentti Linkola-Ihminen ja legenda” elämäkerta julkaistiin elokuussa 2017. Pentti (s.1932) kalastaja, ornitologi, kirjailija ja luonnonsuojelija on 1960-luvun alusta alkaen ollut yksi Suomen tunnetuimmista ajattelijoista. Hänen nimestään on tullut synonyymi järkähtämättömälle luonnon puolella olemiselle. Hänen askeettinen elämäntapansa on manifesti, jolla hän näytti miten meidän pitäisi elää jotta luonto säästyisi.

 

"Tiedän olevani häirikkö tälle hälisevälle väelle, joka loppuunsa saakka kastelee kulttuurinsa monenkirjavia kukkasia ja hosuu ja huitoo minulle ja harvoille kaltaisilleni: älä sotke ympyröitäni! Silti huudan, yritän huutaa kovempaa kuin he huitovat. Silloinkin kun te olette parhaimmillanne, silloinkin teidän murresanakirjanne, kokeilukoulunne, raitiovaunumuseonne, lintujen rengastuksenne ja musiikkikirjastonne ovat mielettömyyttä, kun maailma kaatuu niiden päälle. Pankaa ne syrjään ja pelastakaa ensin maailma ja sitten taidegallerianne! Vielä on elonkehästä osia jäljellä, teidän on havahduttava ja otettava vastuu maailmasta, ei vain omista yksityisistä töherryksistänne (1989)"

 

On hienoa, että Pentti Linkolasta on viimeinkin saatu julkaistua elämänkerta ja hienoa, että se on tehty taidolla ja huolella. Kiitos kirjasta kuuluu ennen muuta toimittaja Riitta Kylänpäälle ja Kustannus Oy Siltalalle. Kylänpää on mainio kirjoittaja ja hän on paneutunut kunnolla Pentti Linkolan elämään. Toki kiitos kuuluu myös Pentille itselleen, joka eli ainutlaatuisen elämän ja toimi niin, että sekä hänen ajatuksensa että elämänkertansa jäävät luomakuntamme historiaan.

 

Moni on jo kirjoittanut Pentistä ja hänen ajatuksistaan, onpa jonkinmoisia elämänkerta-artikkeleitakin jo vuosia sitten julkaistu. Tämä teos on tehty aivan eri syvällisyydellä. Kun Pentti Linkolasta kirjoitetaan tai puhutaan, on itse kullakin aiheesta hiemankin kiinnostuneella yleensä omia mielipiteitä. Pentti Linkola on usean lukijansa mielestä Suomen viime vuosikymmenien merkittävin toisinajattelija, maamme tärkein pessimisti, ainoa tosi vihreä, joka elää niin kuin puhuu. Tai sitten hän on outo ekofasisti, jonkinmoinen hullu, jonka ajatukset ovat pahasti harhaantuneita. Näin oli varsin mahdollista, että elämänkerran kirjoittaja osoittautuisi joko kohteensa ihailijaksi tai kriitikoksi. Tästä haasteesta Kylänpää on selvinnyt kunnialla. Hän tuo taitavasti esiin Pentin oman ajattelun, siihen kohdistuneen ihailun ja myös kritiikin. Hän esittää Pentin elämän todellisuuden. Lukija saa itse päättää miten hän linkolalaisuuteen suhtautuu.

 

Kylänpään iso haaste oli se, miten Pentin ajattelu esitetään. Penttihän on kirjoittanut paljon, niin kirjoja kuin lehtiartikkeleita, antanut haastatteluja, ja niitä saksimalla ja kopioimalla elämänkertaa olisi helppo kasata. Toki Kylänpää on hieman tätä tehnytkin, mutta hän on pääosin käyttänyt aiemmin kokoamattomia lähteitä. Hän on tehnyt monia Pentin itsensä, hänen läheistensä, ystäviensä ja myös kriitikoidensa haastatteluja, käynyt läpi satoja kirjeitä, valokuvia ja lehtikirjoituksia, kirjallisuutta ja arkistoja. Näiden kautta hän on löytänyt Pentti Linkolan ihmisenä, hänen taustansa, läheisensä, hevosensa, linnut, puut ja rakennukset Pentin ympäriltä ja paljasti Pentin niin humoristina ja ystävänä kuin depressiopotilaana.

 

Kirjan erinomaista uutta antia ovat otteet monista kirjeistä, erityisesti Hilkka-äidin viisaat ja rakastavat neuvot pojalleen ja Isoveljeään linturetkillä seuranneen ja ihailleen Martti-veljen aluksi veljeshuumorin täyteiset mutta myöhemmin vakavasti varoittelevat ja kriittisetkin kommentit Pentille. Pentin laaja ystäväkaarti niin luonnonsuojelijoita kuin pienen maamme kärkipään älyköitä ja kirjailijoita esitellään. Aika moni kirjailija on hakenut ja saanut Pentistä keskustelukumppanin ja vahvistusta omalle tuotannolleen. Toki myös miehen tärkeimmät naiset äidin lisäksi ex. puoliso Aliisa, tyttäret ja useammat naisystävät kuvataan, heistä tärkeimpänä Sirkka Kurki-Suonio. Pentti näkyy myös matkustaneen usein pyöräillen paitsi Suomen kaikilla kolkilla laajalti myös Euroopassa enimmäkseen yhdessä Sirkan kanssa. Varsin tarkkaan on käyty läpi paitsi kalastajan soutajien pitkä lista myös Pentin monet hevoset ja hevosten käytös jäällä. Ammattikalastajalla kun ei juuri ole ollut veneessään moottoria eikä jäällä moottorikelkkaa. Yli kolmensadan verkon kokemisessa jäällä olisi luullut moottorikelkasta olevan apua. Pentti eli niin kuin puhui, välttäen luontoa ja luonnonvaroja tuhoavia laitteita. Eipä hänellä ollut mökissään televisiota, jääkaappia, sähköhellaa, mikroaaltouunia eikä tietokonetta tai älypuhelinta. Teos kuitenkin paljastaa, että Pentillä oli jonkin aikaa myös auto kalankuljetuksiin ja pari venemoottoriakin. Toki hän oli saanut kavereiltaan autolla apua kalanmyyntiin.

 

Radikaali ajattelija herätti vuosikymmenien varrella runsaasti keskustelua, joka on näkynyt monien lehtien artikkeleissa. Siitä olisi voinut koota montakin kirjaa ja muutama on koottukin. Kylänpää on mainiosti tiivistänyt niin Linkolan ajatukset ja niin niiden ihailevat kuin kriittiset kommentit. Ilman tätä elämänkertaa Linkolan arviointi jäisi helposti iltapäivälehtien kohuotsikoihin. Kun Pentti Linkolan ajatuksia esitetään pari lausetta kerrallaan ilman perusteluja ja kuvaa ajattelun kokonaisuudesta, myyviä kohuotsikoita on helppo heitellä.

 

Pentti Linkola kertoi ajatustensa pohjautuvan hänen omiin vuosikymmenien mittaisiin luonnon seurantatuloksiinsa, faktoihin ja tilastoihin maailman, Suomen luonnon, ihmisten, lintujen ja metsien tilasta ja näiden faktojen logiikkaan. Näin toki pitkälti onkin, mutta kyllä hänen ajattelunsa sisältää toisen puolen myös sydämen ääntä ja tunnetta. Hän ihan oikeasti rakasti lintuja, puita, alkuperäisen luonnon kauneutta jopa enemmän kuin useita rakkaita ihmisiään. Puiden kaataminen kotimökin polun varresta oli hänelle läheisen surmaan rinnastettava ympäristörikos. Kun puut kaatuvat koko maailmasta, alkuperäismetsät häviävät ja tuhannet eläinlajit ja niiden edustajat tuhotaan ihmiskunnan murhaamina, oli Linkolan sydämen ja pään vaikea kestää tätä menoa. Kirjan alkupuoli Linkolan lapsuus ja nuoruus on osin aika hauskaa tekstiä, nuoren ja keski-ikäisen miehen ponnisteluissa luonnon puolesta on voimaa, mutta kirjan loppupuoli, vanhenevan ja väsyvän kalastajan ja ajattelijan elämä on tulvillaan pettymyksiä ja depressiota. Kun maapallon kehitys näyttää vievän kohti tuhoa, ja vahvankaan miehen voimilla ja toimilla ei siihen voi oleellisesti vaikuttaa, vetää elämänkerta lukijansa vakavaksi. Minkä verran meillä ihmisillä on toivoa ja aikaa jäljellä? Pentti Linkola oli elämänkertansa ilmestyessä 85-vuotiaana jo päätyönsä tehnyt, millaista toivoa ja paljonko aikaa hänellä oli jäljellä? Hänestä ei jää tuleville sukupolville pyramidia, tuskin patsasta tai museota mutta jääpä hänen jäljiltään muutamia satoja hehtaareja Luonnonperintösäätiön suojelemia luonnonmetsiä ja niihin joukko eläimiä, ja onneksi myös tämä mainio elämänkerta ja Linkolan omat hienot teokset jälkipolvien ihmeteltäviksi. Miksi 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun ihmiset eivät kuunnelleet Pentti Linkolaa? Miksi me emme toimineet oikein silloin kun aikaa vielä oli?

 

Pentti Linkola kuului Claudius Collanuksen jälkeläisiin. Hänen isänsä kasvitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori Kaarlo Linkola otti veljensä Ilmarin kanssa ensimmäisinä 1900-luvun alussa isoisänsä Sulkavan nimismiehen Zachris Collanin talon nimen sukunimekseen. Äitinsä puolelta Pentti kuului Suolahtien sekä von Fieandtin ja von Essenin aatelissukuihin.

 

​