Olga Gummerus, lahjakas kuvataiteilija
Koonnut Anja Laurila
.
Tällä sukuseuramme tarinasivustolla kerrotaan seuraavaan sukupuuhun sijoittamistani Pehr Collanin biologisista jälkeläisistä jotain, mutta Olga (Ollie, Olli) Gummeruksesta ei ole aikaisemmin kerrottu vielä mitään. Olen käyttänyt lähteinäni lähinnä Heli Seppälän Jyväskylän Yliopistossa 2007 valmistunutta gradua https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/12008, jonka otsikossa on määrittely: ”Tuntematon taiteilija” ja ennen kaikkea Olgasta ja hänen miehestään 2019 ilmestynyttä kirjaa Olli & Bucklan. Kirjan kannessa on Olgan omakuva, jonka hän oli maalannut ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Ateneumissa 16 - 17 vuotiaana.
Pehrin tytär Elisabet Collan avioitui sen ajan tapoihin verrattuna myöhään, lähempänä kolmeakymmentä, Perheeseen syntyi kahdeksan lasta, joista kolme selviytyi aikuiseksi ja kolmesta selviytyneestä tyttärestä vain Olgan äiti Olga Elisabet sai lapsia miehensä Herman Gummeruksen kanssa. Kaksi muuta tytärtä Anna ja Augusta olivat naimattomia opettajia. Augusta Krook oli kansanedustaja. Hänen nuoruusmuistelmakirjastaan on tällä sivustolla suomennettuja otteita. Hän oli Olgalle läheinen jo Vaasan ajoilta, jossa tämä toimi ruotsalaisen tyttökoulun johtajana.
Olgan lähiperhe
Olga Gummerus syntyi Helsingissä 16.9.1876 kuusilapsisen perheen esikoisena. Perheeseen oli lisäksi syntynyt kaksi lasta, jotka kuolivat pieninä. Olgan äiti, Olga Elisabet Krook, oli lasten muistelmien mukaan ihanteellinen äiti, ankara tarvittaessa ja muuten avulias, iloinen ja kärsivällinen. Isä Herman Gummerus oli rautatieinsinööri ja valtiopäivämies. Perhe asui isän töiden vuoksi myöhemmin Vaasassa kuvan oikealla puolella olevassa kivitalossa. Kuva on Pohjamaan museon arkistosta.
Kun Ehrströmien taidenäyttelyä pystytettiin Vaasaan Tikanojan taidekotiin, havaittiin yllättäen, että sama koti oli ollut juuri Olgan lapsuuskoti. Olgan nuorempi veli Johan Gummerus on myöhemmin kuvannut perheen elämää Vaasassa onnelliseksi ja tasapainoiseksi. Asunto oli tilava ja mukava, Ollilla oli oma pieni huone isän työhuoneen ja vanhempien makuuhuoneen välissä.
Olga oli kaunis, pitkä ja hoikka. Luonteeltaan hän oli hiljainen ja olemukseltaan hauras, suorastaan eteerinen. Hänestä sanottiin myöhemmin, että hän oli Helsingin parhaiten pukeutunut nainen. Se oli ymmärrettävää, koska hän toimi myös jonkin aikaa 1917 muotitoimittajana Suomen Kuvalehdessä.
Kun Olga oli aloittanut opinnot, hän kirjoitti äidille Vaasaan ruotsinkielellä kirjeen, joka on säilynyt Kansallisarkistossa Herman veljen arkistossa.
Maanantai 3. lokak. 1892
Rakas mamma!
Olen jo kauan ajatellut kirjoittaa
mammalle kirjeen, jonka lupasin, mutta en ole
saanut aikaiseksi.
Käyn piirustuskoulussa joka päivä. Lisäksi on
14 tuntia viikossa perspektiivioppia ja tunti
anatomiaa. Lisäksi voimme työskennellä
piirustusluokassa halutessamme aamu kahdeksasta
ilta kahdeksaan. Opettajamme herra Jahn on oikein
kiltti. Alemmalla luokalla on 11 oppilasta, 8 tyttöä.
Näkemiin rakas mamma! Triljoonia terveisiä ensinnäkin
papalle, sitten sisaruksille, kaikkien meidän tädille.
Mamman omalta
tyttäreltä
kaimalta
ja
pikkuserkulta
Ollilta
Kirjettä kirjoittaessaan Olga ei voinut aavistaa, että hänen isänsä kuolisi parin viikon päästä (16.10.). Herman Gummerus kuoli 51-vuotiaana. Kun äiti Olga jäi leskeksi, hän joutui suuriin taloudellisiin vaikeuksiin viiden vielä koulua käyvän lapsen huoltajana. Tilannetta helpotti se, että Olga sai asua Helsingissä isoäitinsä Elisabet Collanin luona.
Museoviraston kuvassa on Olga opiskelutovereidensa kanssa (ylärivi neljäs vasemmalta) Ateneumin portaikossa. Olgan isoäiti kuoli helmikuussa 1896 ja Olgan äiti ja sisarukset olivat muuttaneet Helsinkiin ja asuivat Kruunuhaassa ja oletettavasti Olga asui myös siellä.
Kansallisarkistosta löytyi myös Olgan perheelle Helsinkiin kirjoittama kirje.
Olga kirjoittaa kesällä 1896 Pälkäneeltä, jossa hän viettää kesää kolmen naispuolisen taiteilijatoverinsa kanssa: "Me uimme kaksi kolme kertaa päivässä ja syömme syömme syömme ja maalaamme, maalaamme, maalaamme" Kirjeistä huokuu ilo ja vapauden tunne. Olgalle ei ollut valmistuttuaan taloudellisesti mahdollista antautua vapaan taiteilijan uralle. Olga teki tilauksesta muotokuvia ja sai valmistumisvuonna tehtäväkseen myös äidin enon Alexander von Collanin muotokuvan (alla), josta Heli Seppälä on ottanut valokuvan.
Olga teki muotokuvia myös valokuvista ja kopioi muotokuvia muiden maalauksista. Hän suunnitteli Fazerille erilaisia myymälätölkkien etikettejä ja makeispakkauksia 1900-luvun alkupuolella. https://news.cision.com/fi/fazer-group/r/olga-gummerus-ehrstromin-kuvitus-heraa-eloon-----fazer-ja-serlachius-museot-tuovat-joulumyyntiin-his,c2967751
Olga oli suunnitellut vuonna 1908 tunnetun ”kettukarkki” rasian kanteen kuvan, jossa kettu kurkottelee pihlajamarjoja. ”Pihlajanmarjakaramelli” on Fazerin vanhin myynnissä oleva tuote ja siitä on muutama vuosi sitten tuotettu yhteistyössä Serlachius-museon kanssa Olgan suunnitteleman rasian mukainen erikoispakkaus.
Aktivismia
Olgasta tiedetään, että hän toimi uhrautuvasti sortoaikana Suomen itsenäisyyttä edistääkseen kuten monet muut Collanit. Augusta-täti oli kuitenkin varsinainen aktivisti ja hänestä on kerrottu Naisen Ääni nimisessä verkkojulkaisussa. https://www.naistenaani.fi/augusta-krook-suomen-itsenaisyyden-alkuvuosien-aktivistinainen/
Poliittinen aktiivisuus oli mukana Olgan elämässä ja lähipiirissä aina. Augusta Krook oli jo vuonna 1899 asettunut venäläisvastaiseen rintamaan ja liittynyt naiskagaaliin, vaikka vaaransi sillä uransa ja johtamansa koulun toiminnan. Olgan nuorempi veli Herman Gummerus oli mukana organisoimassa jääkäriliikettä Helsingissä, perhe asui siihen aikaan Oikokadulla Kruunuhaassa.
Olga osallistui itse salaisen kirjallisuuden kuljettamiseen. Annika Waernbergin kirjassa "Parviaisen matkassa" kerrotaan Olgan puuhista:
Helmikuussa 1902 päätettiin tyhjentää huoneellinen salaista materiaalia, lentolehtisiä ja kirjoja. Tärkeimmät paperit ja kirjallisuus pakattiin kahteen matkalaukkuun ja säkkeihin. Iltajunassa neiti "Olly Gummerus" vei toisen matkalaukuista Hyvinkäälle ja lähetti toisen matkatavarana Porvooseen. Junassa Gummeruksen seurana matkusti Ola Castrén. Säkkeihin pakatun kirjallisuuden toimitti talteen Ferdinand von Wright. Ehrströmien ystävä, Oscar Parviainen osallistui myös kirjallisuuden sekä aseiden salakuljetukseen.
AVIOLIITTO
Olga oli tutustunut ja rakastunut Pariisissa itseään viisi vuotta nuorempaan taiteilijaan Erik Ehrströmiin vuonna 1901. Seuraavana vuonna he olivat kihlautuneina Helsingissä ja heidät vihittiin vuonna 1903.
Ericistä kerrotaan lyhyesti Wikipediassa: "Eric Otto Woldemar Ehrström (5. helmikuuta 1881 Helsinki - 11. lokakuuta 1934 Helsinki) oli suomalainen taidetakoja ja koristetaiteilija, joka tunnettiin erityisesti metallinpakotus- ja emalitöistään. Hän suunnitteli myös koruja, lasiesineitä sekä teki käyttö- ja taidegrafiikkaa."
Avioliiton alkuvuosina pariskunnan taloudellinen tilanne oli kireä ja Olga uhrasi aikaansa rutiinityöhönkin arkkitehtitoimisto Gesellius, Lindgren ja Saarisen palveluksessa isompien lasimaalausprojektien lisäksi. Hän kutoi gobeliineja ja sai nimeä myös luotettavana muotokuvien kopioitsijana. Vähitellen hänestä tuli miehensä apulainen. Ehrströmit asuivat muutamia vuosia Hvitträskin arkkitehtiyhteisössä ja Olga teki yhteisössä olleen kolmiodraaman pohjalta Hvitträskin ruokasaliin lasimaalauksen: Kilpakosijat, jonka luonnoskuva on Olli&Bucklan kirjan sivulla.
Olga ja Bucklan olivat ulkonaisesti varsin erikoinen pari. Eric oli lyhempi kuin Olga ja varsinkin ikääntyessään huomattavan ylipainoinen. Eric oli renessanssityyppi, joka rakasti ruokaa ja oli vastuussa perheen ruokahuollon suunnittelusta, ruuat valmisti uskollinen kotiapulainen Sanna Kujala. Eric jopa piti 1917 ruokapalstaa Suomen Kuvalehdessä.
Taidemaalari Antti Halonen, joka oli Pekka Halosen veli, oli Ehrströmien tuttava. Hänen mukaansa Olga jättäytyi suosiolla taustalle sekä taiteilijana että taideteollisena taiturina, koska "Renessanssi-ihmisellä täytyy olla suojelusenkeli". Halosen mukaan Olga tunnustettiin poikkeuksellisen lahjakkaaksi maalariksi taiteilijapiireissä ja hänen julkista esiintuloaan ja oman arvoaseman valtausta Suomen taidemaailmassa odotettiin vuodesta toiseen, mutta "lapsellisen itsekeskeinen ja pyylevä puoliso varasti kaiken hänen hellän huomionsa."
Parskunnasta kerrotaan, että he olivat koko avioliiton ajan syvästi rakastuneita toisiinsa. Hertta Tirrasen artikkelin mukaan Eric oli erittäin nokkela ja puhelias ja Olga varsin hiljainen. Ericin puhe valui koskenaan ja hän puhui ihastuttavan harkitsemattomasti kaikista maailman asioista. Häntä ei koskaan nähty huonotuulisena. Ericillä oli intohimoinen suhde luontoon ja hänen tuotannossaan oli myös avoimesti ja symbolisesti eroottissävyisiä piirroksia. Hertta Tirrosen mukaan he asuivat yhdessä jo ennen vihkimistä, minkä takia mitään varsinaista hääjuhlaa ei järjestetty.
Ericin kerrotaan suorastaan palvoneen vaimoaan ja Olgan puolestaan auttaneen häntä hienotunteisesti kaikissa niissä pikkuhankaluuksissa, joita Ericin lihavuus aiheutti. Erossa oleminen tuntui parille mahdottomuudelta.
Olga ja Eric asuivat pisimpään Helsingissä Rautatientorin varressa Mikonkatu 19. Asunto sijaitsi talon ullakkokerroksessa. Kertoman mukaan heidän asunnostaan muodostui eräänlainen vapaamuotoinen salonki, johon erityisesti Eric Ehrström toi mihin tahansa vuorokaudenaikaan ystäviään kyläilemään. Hän saattoi johdattaa herraseurueen nukkuvan Olgan sängyn ääreen ihailemaan Olgan kasvojen kauneutta ja niitä ympäröiviä kauniisti laskeutuvia mustia hiuksia.
Yllä: Fred Runebergin ottama valokuva Mikonkatu 19 talosta. Kuva on otettu vuonna 1937 ja talo on siinä asussa kuin silloin, kun Ehrströmit asuivat siinä ja ullakkokerros näkyy selvästi.
Eric kuninkaantekijänä
Kun Suomen itsenäisyys alkoi häämöttää, jakautuivat päättäjät tasavallan ja kuningaskunnan kannattajiin. Oletan, että Eric kuului jälkimmäisiin, koska hän otti vastaan tehtävän suunnitella itsenäisen Suomen kuninkaalle tarkoitetavan kuninkaankruunun. Maailmanpoliittinen tilanne kuitenkin muuttui ja Suomessa unohdettiin koko kuningasajatus ennen kuin kruunu ehdittiin valmistaa. Se kuitenkin valmistettiin myöhemmin Serlachiuksen kokoelmia varten. https://serlachius.fi/suomen-kuninkaan-kruunu/
Taidemuseon kotisivulla kerrotaan, että Eric Ehrström myös suunnitteli ja Akseli Gallen-Kallela viimeisteli kuninkaan ja hoviväen puvuston. Olgan osuudesta ei kerrota mitään, mutta ihmettelenpä, ellei hänellä olisi ollut osuutta pukusuunnittelussa, sillä se oli hänen erikoisosaamistaan. Seppälän gradussa on Suomen Kuvalehdessä vuonna 1917 julkaistu Olgan muotiartikkelin yhteydessä oleva piirros
.
SURUJA
Heidän suuri surunsa oli se, ettei heillä ollut omaa lasta. Helmikuussa 1905 Olga synnytti tytön, joka sai hätäkasteessa nimen Beata. Vauva kuitenkin kuoli kahdeksan päivän ikäisenä heikkouteen ja haudattiin Hietaniemen hautausmaalle. Olga oli myös synnyttänyt neljä vuotta Beatan jälkeen kuolleen pojan, josta ei ole mitään tietoja kirkonkirjoissa. Olgan Olga-äiti kirjoittaa sisarelleen Beatan kuoleman jälkeen: "Jumala suokoon, että hän pystyy näkemään Hänen johdatuksensa". Kun poikavauva syntyi kuolleena, se oli "Niin raskasta, ettei siitä koskaan puhuttu".
Parikymmentä vuotta myöhemmin Perhettä kohtasi iso onnettomuus, kun Eric menetti tapaturmaisesti junan lähtiessä liikkeelle oikean kätensä vuonna 1927. Luonteelleen ominaisesti hän alkoi jo sairaalassa harjoittaa vasenta kättään, että pystyisi sillä piirtämään. Todellisuudessa Olga omistautui yhä enemmän Ericin avustamiseen myös taiteilijana.
Vuonna 1934, jolloin Eric kuoli, he tekivät luonnoksen kauniiseen lasimaalaukseen.
OLGA KIRKKOMAALARINA
Pohjalainen-lehdessä oli heinäkuussa 1897 uutinen, jonka mukaan Olga Gummerus oli tehnyt alttaritaulun Venäjälle. "Neiti Olga Gummerus, synt. Waasasta, joka Wiime kewännä laskettiin erinomaisilla todistuksilla Ateneumista, on äskettäin saanut walmiiksi alttaritaulun. Tehtäwässään on nuori taiteilija hywin onnistunut, se on katsojissa yleinen mielipide. Aiheena on: Jesus puhuu lapsille. - Taulu on tilattu muutamaan luteerilaiseen kirkkoon Wenäjällä."
Ei tiedetä, mistä kirkosta tai kirkoista oli kysymys. Olgan isoäidillähän oli kaksi veljeä Venäjällä ja sitä kautta asia on voinut järjestyä. Olga teki myös Olaus Petrin kirkkoon Helsingissä lasimaalaukset.
Olgan ja Ericin suurtyö Forssan kirkon maalaukset (valokuva Forssan seurakunta)
Olga ja Eric tekivät yhteistyötä ja signeerasivat yhdessä teoksia. Puolisoiden osuuksista Forssan kirkon maalauksien tekemisessä ei ole tarkkaa tietoa. Joskus lasimaalauksia on sanottu Eric Ehrströmin maalaamiksi, mutta se tieto on ainakin virheellinen.
Seppälän gradussa kerrotaan, että arkkitehti Stenbäck oli ehdottanut jo kirkkoa suunnitellessaan, että alttaritaulun asemesta hankittaisiin kuorin kolmeen ikkunaan lasimaalaukset. Aiheiksi hän ehdotti Vapahtajan syntymistä, ristiinnaulittua Vapahtajaa ja hänen taivaaseen astumistaan. Vasta vuonna 1922 päästiin maalausten hankintaan. Seppälä kertoo: "Mallileikkausten ja työpiirustusten mukaan toiminimi S. Vuorion lasimaalaajat Lindqvist ja Fuchs leikkasivat, maalasivat, polttivat ja sijoittivat lasimaalauksen lyijykehyksiin. Tärkeimpien osien maalaamisen suoritti kuitenkin Olga Ehrström itse. Lasimaalaukset tuotiin Forssaan pieninä, järjestykseen asetettuina osina ja koottiin paikan päällä kuviksi ja laitettiin kehyksiin. Lasimaalaukset on signeerattu keskimmäiseen lasimaalauksen osaan, jossa Kristus on ristillä. Signeeraus on ristissä, Kristuksen jalkojen alla. Tekstissä lukee:
Ollie & Eric Ehrström inv. & pinx.
Hugo Lindqvist & Joh. Fuchs exc.
S. Wuorio off. Helsingfors
MCMXXIII"
Kun Forssan lehdessä oli ollut maininta, että Olga Ehrström kuitenkin maalasi lasimaalauksen tärkeimmät kohdat itse, päättelen että Olga tosiaan vastasi ihmishahmoista, jotka selvästi ovat niitä tärkeimpiä. Olgahan oli tunnettu muotokuvistaan ja lasimaalauksistaan, mutta Erik oli muuten huomattavasti tunnetumpi taiteilijana ja ehkä hänen osuuttaan oli sen takia suotta korostettu. Forssan lehdessä oli myös oletus, että maalaukset olivat suurimmat, mitä kotimaassa oli tehty.
ELÄMÄN LOPPUPUOLELLA
Eric kuoli 11.10.1934 ylipainon aiheuttamiin ongelmiin. Sen jälkeen Olgan taiteellinen luomisvoima lisääntyi. Hän ehti saada valmiiksi Olaus Petrin kirkon lasimaalauksen toisen osan.
Olga eli Ericin jälkeen leskenä runsaat kolme vuotta ja kuoli vuoden 1938 alussa 61-vuotiaana. Seppälä kertoo: "Joulupäivänä 1937 Olga Ehrström sairastui. Hän sairasti muutamia viikkoja ja kuoli 20. päivä tammikuuta 1938. Ehrströmiä hoitanut lääkäri muisteli taiteilijan olleen valloittavan viehättävä ja tyylikäs viimeiseen hengenvetoon asti. Olga Ehrström siunattiin 25. päivä tammikuuta Krematorion kappelissa ja hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaahan Ehrströmien sukuhautaan miehensä ja tyttärensä viereen.
Hauta sijaitsee lähellä pääporttia (alue1, kortteli 15, rivi 14, paikkanumero193).
Olga Gummerus testamenttasi pariskunnan omistamat taulut ja koko heidän oman tuotantonsa Serlachiuksen taidemuseolle. Museon nettikokoelmassa on yksi Olgan teos: Hänen maalauksensa museon puutarhasta. https://taide.art/teokset/rzfdo5Kcc0282IWTJEibcg/M%C3%A4nt%C3%A4n-linnan-puutarha
Vuonna 2007 Seppälä puhui tuntemattomasta taiteilijasta, mutta vuosina 2019-2020 Mäntän näyttelyn ja sitä seuranneen Vaasassa pidetyn näyttelyn ja Visavuoren näyttelyn jälkeen Olgan taide on saanut osakseen huomiota ja sen hän todella ansaitsee.
