Sukujuuret

Timo Linkola

​

Tässä luvussa kerrotaan Sastamalasta lähteneestä Clas Sigfridsonista ja hänen kahden poikansa perheistä. Vanhemmalla pojalla Henrikillä oli kolme poikaa, joiden kautta suku jatkui runsaana. Nuoremmalla pojalla Claudiuksella oli yksi aikuiseksi elänyt miespuolinen jälkeläinen ja hänellä oli viisi poikaa. 1600 luvulla katsottiin sukujen jatkuvan vain miespuolisten jälkeläisten kautta.

Suvun kantaisä Klaus Sigfridinpoika oli kotoisin Satakunnasta Karkusta (Suodenniemi, nykyisin Sastamala) Pajuniemen kylän Karin tilalta. Vuosina 1631-34 hän oli Kiikoisten Ylikiikosen talon isäntänä. Hänen isänsä, mainitun Karin tilan omistaja 1585-1610, oli ratsumies Sigfrid Persson Luck. (lisää Sukutarinat -sivulla)

 

Clas Sigfridson
-n. 1656

Ensimmäinen merkintä Clas Sigfridsonista on löytynyt Mikkelin pitäjän jousiveroluettelosta vuodelta 1638, jolloin hän oli Magnus von der Palenin palveluksessa Rantakylässä Mikkelin lähellä. Hänet mainitaan tällöin skrivare = kirjuri-tittelillä. (Mikkelin) Visulahden ja Pellosniemen käräjäkirjassa on v. 1639 toiseksi vanhin merkintä. Arvi Ilmoniemi mainitsee hänen tällöin viljelleen tilaa Rantakylässä, jossa hän oli vielä v. 1654.

V. 1651 on Visulahden manttaaliluettelossa seuraava merkintä: Älde och wälborne Magni von der Pålens frälsse aff Wesulax och S: Michels Kyrckie S: Randakylä/Clas Sigfredsson, laantbofogde 1, hustru 1, syster 1.

Clas Sigfridsson kuoli ennen vuotta 1659, koska hänen vaimonsa v. 1659 asui leskenä Kangasniemen Salmenkylässä luonaan Henrik-poika ja vävy. Pellosniemen käräjillä mainitaan lisäksi 28.11.1656 Magnus von der Palenin voutina Christopher Rodert, joka viittaisi siihen, että Clas Sigfridson ei enää tällöin tätä tointa hoitanut tai, että vouteja olisi ollut kaksi.

Lisävalaistusta Clas Sigfridssonin voutinaoloaikaan saadaan Antero Mannisen kirjoittamasta Kangasniemen historiasta. Sivuilla 124 - 125 kerrotaan, että Kustaa II Adolf läänitti sotaleirissä Pihkovan edustalla 5.10.1615 päivätyllä kirjeelle Vuolingon verot "miehuulliselle Magnus von der Palenille". Hän oli Baltian maiden saksalaisia ylimyksiä, joka vuodesta 1610 oli ollut Ruotsin palveluksessa. Vuolingon neljänneskunta oli ns. Norrköpingin rälssiä, joka siirtyi perintönä alkuperäisen rälssimiehen miespuolisille jälkeläisille. Magnus von der Palenin kuoltua hänen "lääninsä" jaettiin hänen poikiensa, maaneuvos Gustav ja majuri Richard von der Palenin kesken. Sen Kangasniemen puoleisessa osassa sijaitsi läänityskauden alkupuolella Suurolan säteri (aatelismiehen kartano, joka nautti täydellistä vapautta maaveroista). Säterin päätalossa, myöhemmässä sotilasvirkatalossa asui ainakin ajoittain von der Palenin "aatelisvouti". Liukkolan rälssi oli Gustavilla ja Rantakylän rälssi Richard von der Palenilla. Jälkimmäiseen rälssiin kuului 46 ja edelliseen 64 tilaa.

Kangasniemen historian sivuilla 117 - 118 on tietoja Pieksämäen ja Visulahden käräjillä esillä olleista asioista ja siinäkin mainitaan, että katsastuslautakunnissa, jotka selvittelivät rajariitoja oli usein mukana, kaiketi "virkansa puolesta" ja isäntänsä etujen valvojana, von der Palenin "aatelisvouti" Klaus Sigfridinpoika.

Suur-Savon tuomiokirjassa sekä myös Pellosniemen käräjäkirjassa on mainittuna eräitä Clas Sigfridsonin selvitys- ja syynimiestehtäviä ja esim. Pellosniemen käräjillä v. 1651 oli 28.7. saapuvilla Welförståndigh Clas Sigfridson "sittiandes utj. cronobefallningsmans Lorens Röös ställe" = nimismiehen sijaisena. Vielä oli Vesilahden käräjillä v. 1645 esillä asia, josta kävi selville, että Clas Sigfridson omista Höralanmaa nimisen tilan.

Tästä, nähtävästi jo 1500-luvun puolella syntyneestä kantaisästä, on asiakirjoissa siis melko monia merkintöjä. Perhettä hänellä oli vaimo ja ainakin kaksi poikaa ja tytär.

 

Henrik Classon Collanus

​

Arkistotietojen nojalla tiedetään, että Clas Sigfridsonin vanhempi poika Henrik Klaunpoika viljeli noin vuodesta 1659 lähtien osaa G. von der Palenin rälssitilaa Suurolan alaisista maista Kangasniemellä, Pieksämäen entisessä kappeliseurakunnassa. Henrik Klaunpoika tavataan Suurolassa vielä v. 1669 manttaaliluettelossa, mutta ei enää esim. 1677. Henrik Klaunpoika mainitaan Kangasniemen Salmenkylässä (Kirkonkylässä, joka on Suurolan naapurikylä) sisarineen v. 1657. V. 1659 on merkitty "Claes Sigfridssons gifta son Hinrich med hustru oc Mågh hr Bengt med sin hustru" ja v. 1660 (luettelon loppupäässä ennen kirkkoherraa) luetellaan Clas Sigfridinpojan leski, hänen poikansa Henrik vaimoineen ja vävynsä herra Pentti vaimoineen. Henrik Collanuksen omistuksessa oli v. 1664 2½ veromarkan verotila Suurolan kylässä nimeltään "Säfwsenenjerwen taifwal" = Säynäjärven taival.

Pieksämäen manttaaliluettelossa mainitaan v. 1677 sukunimetön Henrik Classon, joka tällöin asui kirkonkylässä. Karjalan laamannioikeuden pöytäkirjassa 19-211 1688 (VA ä 3) mainitaan erään asian yhteydessä "kyrkoherdens broder (kirkkoherran veli) Henrik Classon Collanus i Piexemäki". Hän käytti sukunimeä tai se oli merkitty (veljen mukaan) jo v. 1676, jolloin (19/5) Pieksämäellä kastettiin Christer Hendrichson Collanus.

Toinen veljeksistä Claudius Collanus tuli kappalaiseksi v. 1673 Pieksämäelle ja sittemmin kirkkoherraksi v. 1685. Claudius oli ottanut ilmeisesti Viipurissa opintiellä, pappina ja kotiopettajana ollessaan sukunimekseen Collanus. Hänen isänsä nimeksi oli raastuvanoikeuden pöytäkirjoissa merkitty Clas eli Klaus. Koska Henrik oli kirkkoherran veli ja Sigfridin poika ja koska hän rupesi käyttämään samaa sukunimeä kuin veljensä, ovat todisteet Clas Sigfridinpojan Collan-suvun kantaisyydestä varsin selvät. Sukulaisuussuhteita ei tosin tähän aikaan vielä voitu kirkonkirjojen nojalla todistaa.

Henrik Collanuksen jälkeläisiä koskevat tiedot ovat vielä puutteelliset. Näyttää siltä, että hänellä oli ainakin viisi lasta:

1. Anders, joka toimi ainakin vuosina 1680 -1690 Pieksämäen lukkarina. Hän asui Käriniemessä ja oli naimisissa ainakin vuonna 1690. Hän kuoli ennen helmikuuta 1693.

2. Klaus, joka syntyi n. vuonna 1663 ja kuoli 12.5.1743, toimi Pieksämäen lukkarina 31 vuotta v. 1692 - 1723. Ensimmäinen puoliso oli Kirstin Thure ja toinen vuodesta 1728 Margareta Jääskeläinen. Hänen poikansa mainitaan vihittyjen luettelossa jo Seppälänmäellä asuvina.

3. Margareta, syntynyt n. vuonna 1668 ja haudattu leskenä 25.11.1733

4. Henrik, syntynyt vuonna 1674, haudattu 27.1.1734

5. Christer, syntynyt vuonna 1676, kastettu 19.5.1676

Kun Pieksämäen kirkossa kaikui Collanus-lukkareiden ääni yli 40 vuotta, on aihetta kertoa, mitä heidän tehtäviinsä silloisen, vuonna 1686 voimaan astuneen kirkkolain mukaan kuului:

"Lukkarin pitää olla rehellisenä, uskollisena ja ahkerana kirjamiehenä sekä taitavana laulussa ja kirjoittamisessa, että hän niitä kykenee opettamaan seurakunnan nuorisolla. hänen tulee olla kirkolle uskollisen sekä kirkonherralle ja seurakunnalle nöyränä ja pitää huolta kellon soitosta ja kläppäämisestä määrätyillä hetkillä. Hänen myöskin pitää asettaa tuntikellot, auttaa pappia jumalanpalveluksissa, rippikirkossa ja, jos käsketään, pitäjälläkin sairaitten luona sekä ahkerasti ja uskollisesti opettaa lapsia kirjasta lukemaan. Hänen kannettavina lähimmäiselle lukkarille myöskin ovat tuomiokapitulin, lääninrovastin ja kirkkoherran kirjeet. Jos tätä laiminlyödään, on siitä syntyvä vahinko hänen korvattavana. Piispa ja tuomiokapituli saavat vielä tarkemmiksi määrätä hänelle hänen velvollisuutensa virassa.

Mitä kirkossa yhä käytetään on hänen hoidossa ja tulee hänen hyväksi katsoa hänelle näin uskotut kalut (esim. kalkki, lautanen jne.). Ennen ehtoollista on lukkarin tahi suntion tuotava alttarille öylättiä ja viiniä".

Samassa kirkkolaissa mainitaan myös lukkarin puustellit, joiden hoitoa ja kunnossapitoa lääninprovasti jonkun kruununpalvelijan kanssa tarkasti.

 

Claudius Collanus

-1692

Berholmin sukukirjassa on aikaisemmin Collan-suvun kantaisänä pidetystä Claudius Collanuksesta seuraavat tiedot:

Claudius Collanus oli pappina Viipurissa 1669, toisena kappalaisena Pieksämäelle 1673 ja kahdeksantena kirkkoherrana 1685, provasti s.v. ja kuoli vuonna 1692. Puolisona oli Susanna Curnovius, joka kuoli 1726. Leski naitiin entisen miehensä seuraajalle kappalaisvirassa olleelle Joroisten kirkkoherralle, Nils Långille, joka kuoli ison vihan aikana (1714?).

Pieksämäen seudun historia I, sivu 403 - 404 kertoo Claudius Collanuksesta mm. seuraavaa:

Claudius Claudii Collanus saapui vuonna 1673 Viipurista Pieksämäelle. Vuonna 1669 hänen tiedetään toimineen Viipurissa pappina sekä edelleen vielä helmikuussa 1673 koulun kollegana. Jo 13.4.1673 mainitsee Pieksämäen henkiluettelo hänet seurakunnan toiseksi kappalaiseksi, joten hän lienee muuttanut mainittujen päivämäärien välisenä aikana Pieksämäelle. Collanus oli asunut Viipurissa nimismies Tuomas Henrinkinpoika Tanin luona kotiopettajana ja kuten Tani Viipurin raastuvanoikeudessa väitti - kuuden vuoden ajan hänen elätettävänään. Collanuksen ja hänen vuokraisäntänsä välit olivat rikkoutuneet, kun Claudius ei nainutkaan Tanin tytärtä, kuten ilmeisesti oli jossakin vaiheessa sovittu. Raastuvanoikeudessa 25.8.1673 luetussa kirjeessä Tani kertoi kuulleensa, että Collanus aikoi naida "toisen naisen Pieksämäellä". Ilmeisesti Collanus on näihin aikoihin mennytkin naimisiin, koska Pieksämäen kastettujen luettelon mukaan hänen esikoisensa - Judith - kastettiin 10.5.1674. Vuotta aikaisemmin laadittu henkiluettelo tietää Collanuksen joka tapauksessa poikamieheksi. Arvi Ilmoniemi mainitsee tutkimuksessaan Pieksämäen Collanus-suvusta Collanuksen käyneen maaliskuussa 1673 Puumalan pappilassa Pieksämäen lukkarin Krister Ferdinandinpojan kanssa. Täällä keskusteltiin Collanuksen ja Elina Tuomaantyttären välisistä asioista. Äiti näyttää halunneen Collanuksen vävykseen jopa siinä määrin innokkaasti, että uhkaili tytärtään puukolla saadakseen tämän tunnustamaan äidin olettaman suhteen dominus Claudiukseen. Avioliittoa ei tästäkään näytä syntyneen. Ilmoniemi väittää, ettei Susanna Curnovia olisi se nainen, jonka kanssa Claudius Collanus elokuussa 1673 solmi avioliiton , perustellen väitettään sillä, että Kajaanin pormestarin Juhana Henrikinpoika Cuvoniuksen tytär olisi tällöin ollut vasta 14 - 15 vuotias. Uutterista etsiskelyistä huolimatta ei Claudius Collanukselle ole kuitenkaan löytynyt muuta vaimoa kuin mainittu Susanna Curnovia. Kovin vanha tämä Susanna ei naimisiin mennessään ole missään tapauksessa voinut olla, koska hän synnyttää toiselle miehelleen Nicolaus Långille vielä v. 1693 lapsen.

Suunnilleen samat asiat kertoo Arvi Ilmoniemi Sukututkimusseuran Genos-julkaisussa nro 3 vuodelta 1945 näin:

Sukukirjan tietämän mukaan Claudius Collanus toimi Viipurissa pappina jo v. 1669. Siltä vuodelta on myös säilynyt hänen nimikirjoituksensa. Tärkeämpi on kuitenkin isän nimen maininta vuoden 1673 Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjassa, johon sisältyvistä asiakirjajäljennöksistä ilmenee, että Claudius Claudii myös (Clavidi) Collanus - häntä sanotaan helmikuussa 1673 pappismieheksi ja koulun kolleegaksi - oli asunut nimismies Tuomas Henrikinpoika Tanin luona kotiopettajana ja, Tanin väitteen mukaan, hänen elätettävänään 6 vuoden ajan.

Varaton Claudius Collanus silloin ilmeisesti oli, koska oikeudelle esitettiin myös todistus, jonka hänelle oli antanut 17.3.1673 silloinen koulun rector cantus Tuomas Agander:

"Vuonna 1670 heinäkuussa joitakin päiviä senjälkeen, kun Siikaniemen esikaupunki paloi, keskustelin hyvin oppineen Claudius Collanuksen kanssa; jos hän kuitenkin haluaisi asua silloisen isäntänsä Thomas Hindricssonin luona? Johon korkeasti oppinut herra Claudius vastasi: Jumala tietää, että on sangen vaikeata olla heidän ristinään, jotka itsekin ovat asuntoa vaille jääneet, mutta on myös vaikeata erota heistä, kun he molemmat pyytävät, etten minä heidän poikiansa käsistäni päästäisi sanoen, että Te olette hyvin alkanut ohjata lapsiamme, niin että Teidän ei koskaan tulisi olla niin armoton, ettette tahtoisi edelleen jatkaa, ja kun olette ollut meille myötäkäymisessä uskollinen niin uskomme, että tahdotte myös vastoinkäymisessä jatkuvasti meitä auttaa. Sillä hädässä ystävä koetellaan. Näinollen, sanoi herra Claudius, en voi vielä heistä erota..."

​

Ainakin jo helmikuussa 1673 välit rikkoutuivat, kun Tani paljasti aikeensa naittaa tyttärensä Collanukselle. Claudius esiintyi itse Viipurin oikeudessa 2.6.1673, mutta 21.6. luettiin vain hänen lähettämänsä kirjelmä: 25.8. luetussa kirjelmässä taas Tani kertoo kuulleensa, että Claudius jo vuoden 1673 alkupuolella näkyy olleen suhteissa pieksämäkeläisiin henkilöihin, koskapa hän oli 16.3. sikäläisen lukkarin Krister Ferdinandinpojan kanssa Puumalan pappilassa, missä keskusteltiin Claudiuksen ja Elina Tuomaantyttären välisistä asioista: tyttö muka ei pannut sitä pahakseen, että "toinen toisensa jälkeen" häntä suuteli räätäli Henrikin talossa, mutta äiti uhkaili tytärtään puukolla ja pakotti tunnustamaan, että muka dominus Claudius oli ollut hänen kanssaan tekemisissä. Mainittu lukkari oli myös läsnä Viipurin oikeudessa 2.6. Lisättäköön vielä, että jo vuoden 1673 manttaaliluettelossa mainitaan kappalainen Clavidus.

Collanus hoiti Pieksämäen kappalaisen tointa jo elokuussa ja ilmeisesti hän oli silloin naimisissakin, sillä 10.5.1674 kastettiin Claudiuksen ensimmäinen lapsi, Judith. Tuo "toinen" taas, ts. Claudiuksen ilmeisesti juuri Pieksämäeltä naitu vaimo ei todennäköisesti ollut Susanna Curnovia (synt. 1659?), eikä tämä oikein sovellu mainitun Juditin tai seuraavien viidenkään lapsen äidiksi, mikäli Susannan vanhemmat olivat Kajaanin pormestari Johan Henrikinpoika Curnovius (k. 1665) ja Felicia Antintytär Cajana ja mikäli lapsille nimiä annettaessa oli noudatettu "ajanmukaista" periytymistapaa ja -järjestystä, kuten sitä oli aivan ilmeisesti seurattu esim. Claudiuksen pojan Erik Collanuksen jälkeläisten kohdalla.

​

Viipurin raastuvanoikeuden pöytäkirjat Claudius Collanuksen naima-asioista käsittävät konekirjoitettuinakin 14,5 sivua. Vaikealukuisina ja pääasiassa toisarvoista asiaa sisältävinä niitä ei ole suomennettu.

Muut tiedot Claudius Collanuksesta tässä mainittujen lisäsi ovat niukat. Pieksämäen seudun historiassa kerrotaan sivulla 374, että kappalainen Claudius Collanus lahjoitti 10 taalaria kuparirahaa kirkon korjauksesta aiheutuneisiin kuluihin ja sivulla 222, että katovuosien aiheuttamien rästien luettelossa vuosilta 1691 - 1700 mainitaan monien muiden ohella rovasti Claudius Collanus, joka ei voinut maksaa rästiään. Mikään varakas henkilö Claudius ei siis ollut kuollessaan 1692. Kuitenkin hänellä oli 10 vuotta aikaisemmin kirkonkylässä nimissään tila, jonka suuruus oli 2 veromarkkaa eli puoli manttaalia. Sen oli ennen häntä omistanut Paavo Manninen.

Lapsia oli Claudius Collanuksella ja Susanna Curnoviuksella (tai aluksi jollakin muulla puolisolla) yhteensä 6 tai 7; heistä tyttäriä 5. Lapsista tiedetään seuraavaa:  

Lisäys (A.L) 2014 ilmestyneessä Claudius Collanuksen jälkeläisissä Claudiuksen ensimmäiseksi vaimoksi ja kuuden vanhimman lapsen äidiksi on merkitty pieksämäkeläisen rovastin Simon Cristierni Tarvoniuksen tytär.

​

1. Judit, s. 10.5.1674 (mainittu kummina Pieksämäellä 5.6.1690)

2. Christiernus, s. 18.5.1675, ei muita tietoja (mahdollisesti Henrik Classon Collanuksen poika)

3. Elisabet, s. 22.7.1676, naimisissa luutnantti Alexander Bergin kanssa, joka toimi mm. rakuunarykmentissä 1701 ja kuoli Viipurissa 1706. V. 1730 Elisabet oli Mikkelissä vävynsä, vääpelin ja sittemmin Karjalan ratsurykmentin adjutantin, Karl Brusin ja tyttärensä Hedvig Juliana Bergin luona. Elisabet kuoli 14.5.1761 Rantasalmen Voinsalmelle 85-vuotiaana.

4. Katarina, s. 10.8.1678, puoliso Puumalasta (Kyrkstrandh) Elias Haraldsson. Lapsi Brita syntyi 24.12.1709. Katarina kuoli 14.11.1742 Juvalla porvarin vaimona.

5. Beata, s. 12.1.1680, ei tietoja

6. Anna, s. 15.4.1681, ensimmäinen puoliso Joroisten Vättilästä Joakim Tuurenpoika (tieto vuodelta 1710) jaa toinen puoliso entinen kersantti Fabian Stråk (möivät 15.12.1725 Pieksämäen kirkonkylän Ruhalan verotilan. Anna muutti Joroisista n. 1728.)

7. Erik, s. 3.4.1691, kappalainen, josta lisää myöhemmin

Kun Claudius kuoli v. 1692, olisi koko Claudiuksen sukuhaara jäänyt syntymättä, ellei Erik-poika olisi viime hetkellä syntynyt sukua jatkamaan.

​

Valitettavasti käytettävissä olevat tiedot eivät anna juuri minkäänlaista käsitystä siitä, millainen Claudius Collanus oli toimiessaan kappalaisena, kirkkoherrana ja rovastina Pieksämäellä. Huolellisesti kirjoitettuja, kauniita nimikirjoituksia on säilynyt esim. vuoden 1669 kuitissa, jolla Viipurin linnan sepälle Petter Petterinpojalle on maksettu toukokuun palkka sekä ainakin kahdessa viljakuitissa vuodelta 1689. Pieksämäen historia-kirjassa olevan nimikirjoituksen alla on myös virka-asema.

Kansan suussa kerrotaan säilyneen Claudiuksen moittimistapa, jota hän mahdollisesti käytti seurakuntalaisia ojentaessaan: "Sinä olet kurpitsa, kukonmakkara, mutta minä olen Claudius". Ehkäpä tämä lause osoittaa, että voimakkaampien sanojen käyttö ei soveltunut rovasti arvolle.

 

Susanna Curnovius

Johan Curnovius, ylioppilas Turussa 1640, Pietari Brahen nimittämä kihlakunnan tuomari ja ensimmäinen Kajaanin pormestari 1659 (mainittu Genoksessa nro 4/1954 s. 107 ja tietoja myös Mauno Jokipiin Suomen vapaaherrakunnat -teoksessa). Puoliso Felicia Cajanus (Hjerta), joka oli Anders Eerikssonin (vanhaa Hjertan aatelissukua) tytär. Anders Eeriksson oli nimismies ennen kuin Pietari Brahe pani hänet kokko Kajaanin vapaaherrakuntansa voudiksi. Hänen puolisonsa oli Agneta Mattsdotter ja hän asui Paltamossa (kuoli ennen vuotta 1665).

Johan Curvoniuksen tytär on ehkä Susanna Curvonius. Kun Claudiuksen poika Erik pakeni venäläisiä isonvihan aikana, hän meni ensin Paltamoon ja lopulta Kajaanin linnaan. Paltamon rovastina oli tuolloin sukulainen (?) Cajanus.

Clas Sigfridson

Claudius Collanus

​

​

​

​

​

​

​

​