SUKUTARINOITA

MUISTOKIRJOITUKSIA

 

Lauri Linkola, Andien mies Perun vuoristosta

 

 

 

 

 

 

 

 

Liikemies, villapaitakauppias Lauri Olavi Linkola kuoli aivoleikkaukseen 76-vuotiaana 7.8.2022 Helsingissä. Hän oli syntynyt 30.5.1946 Helsingissä.

Lapsuutensa Lauri vietti Helsingin Töölössä ja Espoon Viherlaaksossa. Laurin isä oli Käytännön Maamies-lehden päätoimittaja Olavi Linkola, joka nuorempana oli Collan-sukuseuran ensimmäinen sihteeri. Lauri lopetti koulunkäynnin Viherlaakson yhteiskoulussa parisen kuukautta ennen ylioppilaskirjoituksia, kokeili sitten useampia ammatteja Suomessa, postivirkamies, tavaratalomyyjä, sairaalakalusteiden myyjä, hotellin portieeri, mutta ei viihtynyt niissä. Varusmiespalvelun hän suoritti tykistössä ja oli sotilasarvoltaan alikersantti. Lyhyen avioliiton jälkeen hän päätti etsiä onneaan Saksan Frankfurtista, jossa hän toimi runsaan vuoden Iittalan myyntivaraston varastomiehenä.

Saksassa Lauri tapasi tropiikin latinotyttären perulaisen Maria Elena Santa Cruzin. Molemmat puhuivat saksaa. Kohtaaminen johti avioliittoon Helsingissä, ja siitä lähdettiin 1977 Perun Huancayoon, joka sijaitsee pääkaupunki Limasta pari sataa kilometriä itään Andien korkeimman vuoristojonon itäpuolisessa laaksossa 3 400 metrin korkeudessa. Matkan voi tehdä tuolloin maailman korkeimmalla rautatiellä tai maantiellä ylittämällä 4 800 merin korkeuden. Huancayo on nyt noin 300 000 asukkaan kaupunki, jonka väestöstä pääosa on intiaaneja tai mestitsejä, suuri osa lukutaidottomia. Maria Elenan isä Carlos Santa Cruz oli perustanut kaupunkiin pienen villapaitakutomon, jonka koneiden ääressä työskenteli parikymmentä intiaanikutojaa. Nuori pari ryhtyi hoitelemaan kutomoa, ja pian Lauri osti äitinsä perinnöillä omakotitalon ja pienen villapaitamyymälän, jossa hän sitten työskenteli vuoteen 2004 asti, yhteensä 27 vuotta. Perheeseen syntyi pian kaksi lasta Olavi ja Tuuli Linkola, joiden suomalaiset nimet herättivät hämmennystä perulaisessa koulussa.

Aluksi Laurin oli opeteltava maan kieltä espanjaa, jota hän parhaiten huomasi oppivansa kaupungin taksikuskien kanssa seurustelemalla. Pitkä ulkomaalainen gringo huomattiin ja tunnettiin hyvin kaupungissa, varsinkin kun hän mielellään antoi villapaidoista alennusta alle myyjättäriensä hintojen. Asiakkaiden kannatti käydä Pusero Carsantin liikkeessä juuri silloin kun gringo oli paikalla. Lauri seurasi tarkkaan kaupungin ja maan tapahtumia ja kritisoi varsin avoimesti poliisien korruptoituneisuutta, intiaanien heikkoja työoloja ja kaikkialle ulottuvaa armeijan valtaa. Monet intiaaniperheet kutsuivat hänet lastensa kummiksi.

Perussa käytiin sisällissotaa, jossa virallisten tietojen mukaan maaseudun maolais-kommunistinen sissiliike Loistava Polku harjoitti terrorismia. Parinkymmenen vuoden aikana 1980-2000 Perun likaisessa sodassa kuoli tai katosi noin 70 000 ihmistä. Lauri liikkui paljon intiaanikylissä, tutustui intiaanien moniin kulttuureihin, juhliin, musiikkiin, tansseihin ja kiersi myös arkeologiystävänsä kanssa entisten intiaanikaupunkien raunioilla. Hänen havaintojensa mukaan terroria harjoittivat ennen muuta armeija ja poliisi, joiden johto oli usein USA:n kouluttamaa. Hänen kotikaupungissaankin pommit paukkuivat, pormestari murhattiin, muutaman eurooppalaistaustaisen ystävän ruumiit löytyivät joesta, ja vuoristoteiden siltoja räjäytettiin. Silti hän vanhana partiolaisena usein sunnuntaisin vei lapsensa ja näiden kavereita luontoon ja maaseudun kyliin, joihin isompien kaupunkien asukkaat pelkäsivät mennä. Kun Huancayoon tuli turisteja Lauri usein toimi heidän oppaanaan ja kutsui liki kaikki kaupungissa käyneet suomalaiset kotiinsa.

Sairastuttuaan vakavasti v. 2004 hän palasi Suomeen, jossa hän sitten varsin yksinäisenä vietti vaatimattomia eläkepäiviään Lauttasaaressa. Vuonna 2006 hänen otsalohkostaan poistettiin hyvänlaatuinen noin tennispallon kokoinen kasvain. Se kuitenkin uusiutui kesällä 2022, jolloin hän ei enää herännytkään leikkauksesta.

Lauria jäivät kaipaamaan Suomessa hänen veljensä Timo Linkola perheineen, Paraguayssa hänen poikansa Olavi ja Espanjassa hänen tyttärensä Tuuli. Laurin vaimo Maria Elena Linkola Santa Cruz kuoli Limassa jo 2020. Olavi Linkola toimii espanjalaisen lentoyhtiön Air Europan toimistopäällikkönä Asuncionissa vastuualueenaan Paraguayn, Bolivian ja Euroopan välinen lentoliikenne. Hänellä on perulainen vaimo Sandra ja kaksi lasta. Tuuli Linkola toimii Barcelonassa kaupallisen yliopiston opintoneuvojana. Hänellä on alicantelainen aviomies, arkkitehti Sergio La Paz ja kaksi lasta.

Timo Linkola

 

 

Timo Linkola (2020): Luonnonsuojelija Pentti Linkola (1932-2020)

 

Palmusunnuntain aamuna 5.4.2020 Pentti Linkolan (s. 7.12.1932) elämä päättyi. Näin tapahtui luonnon ystävälle sopivan kauniina aamuna, sinivuokkojen kukkiessa, peippojen aloitellessa visertelyään ja muuttolintujen matkatessa pohjoiseen. Vaikka korona mylläsi niin maailmalla kuin Suomessa, hänen poismenonsa oli väsyneen 87-vuotiaan hiljainen ja yksinäinen nukahdus kotivuoteelle.

 

Pentti asui vuodesta 1979 alkaen Sääksmäen Ritvalassa pienessä metsämökissään kirja- ja paperipinojensa keskellä jokseenkin ilman meille muille tuttuja mukavuuksia. Hän eli ilman televisiota, tietokonetta, jääkaappia, sähköhellaa, mikroaaltouunia ja juoksevaa vettä. Toki hänellä oli puuhella, sähkövalot, radio ja puhelin. Vuosikymmenien ajan Pentin pääammatti oli kalastus aluksi Päijänteellä ja sitten Vanajavedellä. Hänellä ei ollut moottorivenettä eikä moottorikelkkaa. Satojen verkkojen lasku ja kokeminen tapahtui kesällä soutuveneellä ja talviaikaan jäillä hevosen ja reen kanssa. Päijänteellä hänellä oli vaimo Aliisa soutajanaan ja Vanajavedellä useita eri kavereita.

 

Pentti Linkola lienee Suomen tunnetuin toisinajattelija, jonka nimen pääosa aikuisväestöstämme tuntee. Hän vietti lapsuutensa Helsingin Yliopiston Kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka esimies oli hänen isänsä kasvitieteen professori ja Helsingin yliopiston rehtori Kaarlo Linkola. Isä oli Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Äitinsä Hilkka Linkolan puolelta Pentti kuului Suolahtien professorisukuun sekä Von Fieandtien ja Von Essenin aatelissukuihin. Pentti kirjoitti Suomalaisesta Yhteiskoulusta ylioppilaaksi keväällä 1950, mutta ei osallistunut ylioppilasjuhliin, koska lintujen kevättarkkailu Pälkäneellä oli juhlimista tärkeämpää. Pakollisen asepalveluksensa hän suoritti Karjalan jääkäripataljoonassa. Hänen tuolloinen esimiehensä muistaa hyvin kuinka varusmies Linkola pyysi päästä ulos metsiin jo tunteja ennen kasarmin herätystä aamun lintuja tarkkailemaan. Toki hän sinne pääsi, suunnisti hyvin, mutta kiväärin lukko oli liian teknisenä laitteena hidas purkaa ja koota. Pentti aloitti 1951 eläin- ja kasvitieteen opiskelun yliopistossa, mutta jo ensimmäisen vuoden päätteeksi lopetti joutavan teoretisoinnin kuuntelun.

 

Pentti Linkola oli kolumnisti Ylioppilaslehdessä ja singahti kansalliseen kuuluisuuteen 1960 pamfletillaan "Ihmisen ja isänmaan puolesta". Siinä hän kehotti Suomen nuoria miehiä suorittamaan varusmiespalvelunsa aseettomina, mikä tuolloin oli juuri tullut laillisesti mahdolliseksi. Tuo pamfletti oli osa Sadankomitea-liikkeen syntyä. Kohta hän kuitenkin siirtyi kalastamaan Päijänteelle Kuhmoisiin Vierulan pikkumökkiin nuoren vaimonsa Aliisan kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä, mutta 1975 Aliisa lähti Helsinkiin tyttärien kanssa.

 

Koko elämänsä Pentti tarkkaili lintuja. Touko-heinäkuut hän vietti pääsiassa yksinään Hämeen metsissä ja järvillä rengastaen lintuja ja kirjaten kaikki lintuhavaintonsa. Pentti rengasti eläessään noin 69 000 lintua ja hänellä on vuodet 1949-2014 käsittävät tarkat päivittäiset lintujen havaintovihot koko Hämeestä, erityisesti sen sadoilta järviltä. Hän inventoi kalasääksien, muuttohaukkojen ja maakotkien pesät lähes koko Suomen alueelta ja tutki myös pöllöjä.

 

Pentti Linkola oli suosittu ja usein kutsuttu värikäs puhuja maamme luontoa koskevissa tilaisuuksissa. Hän myös kirjoitti tyylikkään kriittisesti moniin lehtiin kuten mm. Suomen Kuvalehteen, Suomen Luontoon, Elonkehään ja ornitologien lehtiin. Hän moitti maamme luonnonmetsien tuhoamista sellutehtaiden kitaan, loma-asutuksen ja moottoripärinän pilaavan järviluontomme, globaalia ympäristön ja luonnon tuhoamista, liikaa väestön määrää ja epätervettä jatkuvan kasvun ideologiaa. Ihminen on maapallon pahin ja katoava tuholaislaji, joka tosin on saanut myös hyvää aikaan kulttuurin alalla. Iltapäivälehdet ovat tehneet hänestä vuosikymmenien ajan kohujuttuja. Hänestä on tehty kymmeniä tv-ohjelmia, vaikka hän ei montaakaan niistä itse nähnyt, kun ei hänellä moista laatikkoa ollut itsellään. Vihreän liikkeen perustamisvaiheessa Pentti Linkola oli aktiivisesti mukana, mutta hänen luonnoksensa "Vihreän liikkeen tavoiteohjelma" ja koko mies koettiin liian radikaaliksi. Pentti puolestaan totesi vihreät enimmäkseen pehmoporukaksi, joka kauniilla säällä seurustelee keskenään viiniä maistellen ja sukkia kutoen, mutta jolta puuttuu todellinen rohkeus taistella luonnon ja elämän suojelun puolesta. Vaikka Pentti inhosi ihmistä lajina, hän oli hyvin seurallinen ja hänellä oli paljon hyviä ystäviä, monet kirjailijoita, kulttuuripersoonia tai luonnonsuojelijoita.

 

Pentin ajatuksia koottiin vuosien varrella useisiin kirjoihin, joiden perusteella häntä pidetään paitsi kalastajana ja luonnonsuojelijana myös filosofina ja kirjailijana. Pentin teoksista merkittävimpiä ovat:

" Suuri Lintukirja 1955 (1.p) ja 1962(2.p), (yhdessä Olavi Hildenin kanssa)
" Pohjolan linnut värikuvina (1963-67)(useita kirjoittajia)
" Ihmisen ja isänmaan puolesta mutta ei ketään vastaan (1960)
" Unelmat paremmasta maailmasta (1972)
" Toisinajattelijan päiväkirjasta (1979)
" Vihreän liikkeen tavoiteohjelma (1986)
" Kirjeitä Linkolan ohjelmasta (1986), (yhdessä Osmo Soininvaaran kanssa)
" Johdatus 1990-luvun ajatteluun (1989)
" Voisiko elämä voittaa - ja millä ehdoilla (2004)

 

Pentti Linkolan elämänkerta "Pentti Linkola, Ihminen ja legenda", jonka kirjoitti toimittaja Riitta Kylänpää, ilmestyi v. 2017 ja sai Tieto-Finlandian tuon vuoden parhaana tietokirjana. Moni on lukenut myös kalastajaharjoittelija Eero Alenin mainion muistelmateoksen " Linkolan soutajan päiväkirja ", 2006.

 

Mainio tapa kunnioittaa Pentin muistoa voisi olla lahjoitus Luonnonperintösäätiölle. Se on Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama säätiö, joka suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Vuoden 2018 alussa Luonnonperintösäätiöllä oli 110 suojelualuetta, yhteensä 2623 hehtaaria. Säätiön lahjoitustilin numero on
FI78 5494 0950 0224 93.

 

Collan-Kollanusten laajan suvun joukossa on noin 100 Linkolaa. He ovat kaikki keskenään sukulaisia. Linkoloille Pentin poismeno on suuri menetys. Jäämme kaipaamaan häntä ylpeinä siitä, että tuollainen mies kuului kauan joukkoomme.

 

Vaikka Pentti Linkola on nyt poissa, hänen monia herättäneet ajatuksensa jäävät elämään. Tuhannet suomalaiset arvostavat häntä yhtenä maamme näkyvimmistä luonnonsuojelijoista ja harvoista selkeistä ajattelijoista. Tällaista toisinajattelijaa Suomessa tarvittiin.

Timo Linkola (Pentin serkku)

DSC00074.JPG