SUKUTARINOITA

Fabian Collan

Timo Linkola (2020): Suomalaisuusmies ja filosofi Fabian Collan (1817-1851)  

 

Fabian Collan kuoli 33-vuotiaana ehtimättä lunastaa häneen kiinnitettyjä suuria toiveita.

Tämä Savo-karjalaisen osakunnan aktiivinen jäsen ja mielipidevaikuttaja oli

suomenkielentaitoinen patriootti sekä suomen kielen aseman edistäjä aikana, jolloin

suomen taito oli yliopistoväen piirissä harvinainen. Vaikka hänen vaikutusaikansa jäi

lyhyeksi, hänen elämäänsä leimasi toiminta monissa suomalaisen kulttuurin kannalta

keskeisiksi muodostuvissa instituutiossa.

 

Fabian Collan syntyi 18.12.1817 Iisalmessa rovasti Per Johan Collanin perheeseen.

Lapsena Fabian putosi hoitopöydältä ja jäi loppuiäkseen kyttyräselkäiseksi. Hän kuoli

jo 33-vuotiaana 17.02.1851 Helsingissä, mutta ehti lyhyen elämänsä aikana tehdä

melkoisen uran.

 

Hän opiskeli Porvoon lukiossa 1830–1833 ja valmistui ylioppilaaksi Helsingissä 17.

toukokuuta 1834. Filosofian kandidaatiksi Collan valmistui vuonna 1839, maisteriksi

1840 ja lisensiaatiksi 1849. Hän julkaisi 1850 filosofian tohtorin tutkintoa varten

väitöskirjan De Socrate philosopho et cive, supplicio capitis affecto (Sokrates filosofina

ja kansalaisena, kuolemanrangaistuksen kärsineenä) ja filosofian apulaisen virkaa varten

virkaväitöskirjan De notione necessitatis Hegeliana (Hegelin käsitys välttämättömyydestä). Hänet promovoitiin filosofian tohtoriksi priimuksena 1850 ja nimitettiin filosofian apulaiseksi eli adjunktin virkaan elokuussa 1850.

Vuosina 1840–1844 Collan oli Savo-Karjalaisen osakunnan kuraattori. Hän toimi 1931 perustetun Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sihteerinä ja kansallisesti merkittävän sanomalehden Helsingfors Morgonbladin päätoimittajana 1841–1844. Hän julkaisi tuolloin lehdessään monia suomalaisuusasiaa koskevia artikkeleita. Collan nimitettiin Helsingin yliopiston historian dosentiksi 1843. Hän työskenteli historian lehtorina ja rehtorina vasta perustetussa maamme ensimmäisessä suomenkielisessä lyseossa Kuopion lukiossa 1844–1850. Suomen kielen oppikirjaksi hän laati teoksen Finsk språklära 1847. Vuodet 1850-51 kuolemaansa saakka Collan toimi filosofian apulaisena Helsingin yliopistossa ja Finlands Allmänna Tidning -lehden kotimaisen osaston päätoimittajana ja toimittajana.

Hänen historian oppikirjaksi laatimansa teos Lärobok i gamla tidens historia, jonka käsikirjoituksesta on säilynyt osia, jäi kesken. Collanin sisarenpoika prof. Valfrid Vasenius julkaisi 300-sivuisen kokoelman Collanin kirjoituksia otsikolla Valda skrifter (1872).

Lisää tietoja Fabian Collanista ks.

Collan, Fabian (1817 - 1851) | Biografiakeskus

http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/kklehti/12014.html

Anna-Maria Åström: Fabian Collan sivistyksen puolestapuhujana        4.9.2021 Puheenvuoro sukukokoontumisessa

Fabian Collan oli Per Johanin toinen poika ja äitimme isoisän Alexanderin veli. Hän eli vuosina1817 – 1851 eli hän kuoli jo 33 vuotiaana. Hänestä on olemassa kaksi elämäkertajulkaisua, toinen Herman Kellgrenin kirjoittama jo heti hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1851 aikakauskirjaan Litteraturbladet, ja toinen Valfrid Vaseniuksen kirjoittama 1872. Se ilmestyi painettuna Fabian Collan Valda Skrifter-nimsessä julkaisussa. Nojaudun näihin kirjoituksiin.

 

Mutta ensin minun täytyy mainita miksi halusin juuri kertoa Fabianista. Fabian on aina ollut erityisen suosiossa meidän perheessämme monestakin syystä. Ensinnäkin hän oli Alexanderin tyttären ja äitimme tädin Adele von Collanin suosikkisetä, vaikka hän ei ollut häntä ehtinyt tavatakaan. Toiseksi hän oli humanisti koulutukseltaan, historioitsija kuten isämmekin – ja äitimmekin - ja sitä paitsi aito savolainen.

 

Hän toimi Savolaisen osakunnan kuraattorina vuodesta 1840 vuoteen 1844. Sittemmin hän toimi opettajana, Kuopion vastaperustetun lyseon historian lehtorina ja jopa rehtorina 1844-1850. Hän oli myös filosofi, lehtimies Helsingfors Morgonbladetissa, mutta hänen suurin intohimonsa oli tiedemiehen uurastus, johon hänen aikansa ei aina riittänyt. Jo varhain hän myös kirjoitti muutaman novellin, ensimmäisen kielteisen yrityksen jälkeen julkaiseminen myös onnistui.

 

Luokaamme ensin katsaus hän lapsuudenmaisemiinsa Iisalmen pappilaan. Siellä hän vietti lapsuuden yhdeksän sisarusten kanssa. Hänen veljensä Karlin päiväkirjoista käy ilmi, että lapset kalastivat, uivat ja tekivät retkiä kesäisin, kun taas hänen äitinsä Elisabethin kirjeistä käy ilmi että äiti varhain ohjasi heidät opin ja lukemisen tielle. Muutama tunti päivässä heidän piti varata oppimiseen. Pehr Johanin kirjasto oli suuri ja avoin lapsille. Vaseniuksen muistokirjoituksessa painotetaan myös Iisalmen pappilan laajaa tuttavapiiriä ja sitä että myös muut vieraat, jopa ulkomaalaiset, saattoivat vierailla pappilassa ja tuoda esille uusia näkemyksiä. Ne olivat näkemyksiä, joihin lapsetkin saattoivat tulla osallisiksi. Äidin oppi oli enemmän moraalinen, Vasenius puhuu siitä että kyse oli sydämen puhtaudesta ja hyvyydestä.

 

Koska Fabianin terveys oli varhaislapsuudesta saakka hyvin heikko, hän paneutui lukemiseen ehkä vielä enemmän kuin muut sisarukset.  Tiedetään, että hänellä oli selkävika, ja puhuttiin myös siitä, että hänellä oli ollut ns. englantilainen tauti eli vakava D-vitaminin puute vauvakautena. Fabian taisteli siis tautia vastaan mm. juuri lukemalla ja tiedetään, että hän varhain luki Walter Scottin romaanit ja tunnettuja kirjailijoita kuten Lafontaine ja jopa Shakespearen draamat. Tämä tapahtui lomien aikana. Lukukausina Fabian luki ensin Kuopiossa yksityisopettajan opastuksella ja vuonna 1830 hän aloitti Porvoon kymnaasissa.

 

Kesällä 1833 sattui perheelle suuri tragedia, äiti oli kuollut Iisalmen pappilassa kaksi päivää ennen kuin Fabian tuli kotiin Porvoosta. Myös hänen isänsä kuli saman vuoden lokakuussa, jonka jälkeen sisarukset muuttivat Helsinkiin enonsa kirkkoherra Erik Anders Crohnsin luokse. Hän järjesti heille asunnon oman asuntonsa viereen. Äidin ja isän kuoleman jälkeen Fabian usein miettii päiväkirjassaan että ehkei hänenkään aikansa tule olemaan niin pitkä. Mutta samalla hän kehitti itselleen hyvin määrätietoisen opintien, jota hän päätti kulkea. Hänen täytyi oppia uutta koko ajan ja syventyä oppimaansa.  Hän kehitti myös oman metodinsa minkä myötä hänen ensin täytyi oppia paljon, jotta sitten pystyisi antamaan oma lisänsä tietämykseen ja tieteeseen. Tämä tietämys tuli olemaan filosofinen ja historiallinen.

Fabian Collanin elämänvaiheet tästä lähtien voi jakaa a) opiskeluun, b) toimittajana ja osakunnan kuraattorina toimimiseen, c) opettajan ja rehtorin taipaleeseen ja vihdoin d) tutkijan nopeasti katkenneeseen kauteen.

 

Varsinainen opintie Helsingin yliopistossa johti kandidaatin tutkintoon 1839. Tutkintoon sisältyi m.m. latina, kreikka, filosofia ja historia. Hänen opintoihinsa sisältyi myös tutkielma Homeroksen Odysseuksesta josta hän oppi miten sotaisa historia voi olla. Tämän lisäksi hän tutki vertailevasti suomalaisia sankareita, kuten Väinämöistä, Ilmarista, jotka Ukko- jumalaan ohella olivat muinaissuomalaisten tärkeimmät ”jumalat”.  Hän pystyi osoittamaan etteivät ne olleet ollenkaan yhtä sotaisia kuin muissa eepoksissa. Tämän tutkielman hän sai myös julkaistua Helsingfors Morgonbladetissa vuonna 1838. Tutkielmassa hän tähdentää myyttistä kuvaa sankareista, eli sitä että he olivat myyttisiä olentoja eikä realistisia sankareita muinaishistoriasta. Tulkinta oli uusi, ja tämän jälkeen tämä tulkinta on jäänyt voimaan. Omien tutkielmien ja novelliensa lisäksi hän myös kirjoitti lehteen muutamia kirja-arvosteluja. Kirjoitukset saattoivat olla sekä humoristisia että sarkastisia.

Nämä kirjotukset johtivatkin siihen, että hänestä tuli Morgonbladetin vastaava (pää)toimittaja vuonna 1840. Tärkeimmät artikkelit, jotka hän kirjotti olivat kulttuurihistoriallisia katsauksia. Häntä kiinnosti isänmaan asiat ja lehti muuttui syvällisemmäksi ja jopa poliittiseksi Fabian Collanin ansiosta. Eräässä katsausartikkelissaan hän tähdentää yliopiston roolia kansakunnan sivistyksen kehittämisessä. Myös kansakunnalla tulee olla tärkeä päämäärä johon pitää pyrkiä, ei vain yksilöillä. Tämä päämäärä on Collanin mielestä sama kuin humaniteetti, johon sisältyy oman sivistyksen vaaliminen, ei ulkoista lainaa, vaan vapaan, luonnollisen ja tuoreen leimalla luotua sivistystä. Viimeisen katsauksen hän kirjoitti vuonna 1843, siinä esiintyy myös toivomus että lain ja uskonnon kielenä käytettäisiin myös suomen kieltä.

Morgonbladetista tuli näin ollen poleeminen samalla kuin sen sisältö myös suuntautui historiallisen tiedon välittämisen.

Collanin tieteellinen ura koostui tällä kaudella lähteiden keräämisestä ja väitöskirjan julkaisemisesta. Vuonna 1843 ilmestyi väitöskirja De reformationis in Fennia initiis eli tutkielma uskonpuhdistuksesta Suomessa, josta heti seurasi dosentuuri yliopistossa. Mutta elantonsa turvaamiseksi hän joutui hakemaan historian lehtorin viran Kuopion vastaperustetusta lukiosta, kuten alussa kerroin. Hän jätti Helsingin toimet, johon oli kuulunut myös Suomalaisen kirjallisuuden seuran sihteerinä toimiminen.

Kuopiossa, lähellä kotiseutua, Fabian Collan toimi lehtorina ja vasta perustetun maan ensimmäisen suomenkielisen lyseon rehtorina aikana, jolloin koulukuri oli yleensä ankara. Collan pyrki kuitenkin humaaniin kasvatukseen johon kuului että väärää käytöstä piti ennalta ehkäistä eikä jälkikäteen rangaista. Myös tämän ansiosta hän joutui usein ristiriitoihin vanhan koulukunnan kanssa. Collanin muistokirjan kirjoittaja Kellgren tähdentää, että ilmapiiri Kuopion lukiossa oli hyveellinen ja sivistyksen sävyttämä. 

Historian ohella Collan opetti myös suomea, ja tästä työstä syntyi sivutuotteena myös kielioppikirja Finsk språklära vuonna 1847. Koulutyön ohella Collan jatkoi historiallisia tutkimuksiaan, m.m. Erik Flemingistä. Viimeinen ponnistus oli jopa kaksi filosofian väitöskirjaa De Socrate Philosopho et cive supplicio capitis affecto 1850 sekä De natione Neccesitas Hegeliana eli kaksi väitöskirjaa hyvin erilaisista filosofian suuntauksista. Väitöskirjatyöt hän teki koska tiesi että Helsingin yliopistossa oli filosofian apulaisvirka haettavana. Nämä opinnäytteet johtivatkin filosofian yliopistollisen opettajaviran saamiseen 1850. Muutto takaisin Helsinkiin oli Fabianille mieluisa.

Fabian Collan oli ajatellut että uusi virka ja muutto syrjäisestä Kuopiosta olisi vihdoin antanut hänelle Helsingissä enemmän aikaa myös omiin uusiin historiallisiin tutkimuksiin. Mutta ehkä kymmenvuotinen uurastus ensin Helsingissä ja sitten Kuopiossa väitöskirjoineen olikin ollut liikaa. Fabian Collan kuoli aamulla helmikuun 17 päivänä 1851. Hänen tuotantonsa on 33-vuotiaalle uskomattoman rikas ja hänen otteensa aikalaiskeskusteluun  edistyksellinen. Hänen painotuksensa sivistyksen tärkeydestä on erittäin ajankohtainen; sekä Ruotsissa että Suomessa on juuri ennen 2020 virinnyt keskustelu sivistyksen tärkeydestä demokratian toimivuutta ajatellen.

Herman Kellgrenin sanoista saamme hyvän kuvan Fabianin luonteesta:

”Av tidens ström drevs han ständigt framåt. Collan var genomdanad av det 19.de århundrades fläkt och hans sinne ej fjättrad av någon fördom, var öppet för allt, hvad tiden i dess strävanden åt olika håll erbjöd värdigt, ädelt och stort. Med ett ord: Collan var den nyaste tidens orolige, rastlöst framåt strävande son, och just därpå berodde det inflytande han varhelst han kom, utövade på sin omgivning.”

 

Fabian.jpg

Fabian Collan